Vaatelainaamo Vaatepuu – muotia ja maailmanparantamista

Vaatepuu”Ihan hyvä puhe, mutta pinnallinen aihe.”
”Toivottavasti et oikeasti ajattele noin”.

Tällaista palautetta sain pidettyäni lukiossa puheen muodin historiasta ja pukeutumisen merkityksestä. Ateljee-ompelijan tyttärentyttärelle – joka itsekin harrasti ompelua – aihe tuli ensimmäisenä mieleen, kun piti puhua jostain itseä kiinostavasta aiheesta.

Hämmennyin. Ikävä kyllä palautteet annettiin tehtävänannon mukaisesti anonyymeillä lapuilla, joten en voinut edes kysyä mitä ajatuksia niiden takana oli.

Paljon muutakin kuin kauniita mekkoja

Tämä yli parinkymmenen vuoden takainen tilanne tuli mieleen, kun kuuntelin Soile-Maria Linnemäen puheenvuoroa vaatelainaamo Vaatepuu Tampereen (entinen Luottovaate) tutustumistilaisuudessa. Olin yhdistänyt vaattelainaamotoiminnan lähinnä ekologisuuteen.

Soile-Maria kuitenkin kertoi, miten vaikeassa elämäntilanteessa ollut nainen oli saanut elämäänsä paljon iloa ja uutta toivoa kauniiden vaatteiden ja vaatelainaamon kannustavan ilmapiirin myötä. Vaatepuusta onkin muodostunut monelle tärkeä yhteisö. Omistaja itse tunnustautuu maailmanparantajaksi, joka kuuntelee suurella sydämellä asiakkaidensa huolia ja toiveita.

Vaatteet ja aatteet 

Minulle vaatteilla ja pukeutumisella oli lukiovuosina ja on yhä suuri merkitys. Eikä siinä ole kyse pinnallisuudesta, vaan muun muassa itseilmaisusta, identiteetistä, itsevarmuudesta, muiden kunnioittamisesta, mielialan kohottamisesta, kokeilemisesta ja vastuullisten valintojen kautta yhteiskunnallisesta vaikuttamisestakin.

Olen jo vuosia pyrkinyt pitämään vaatevarastoni mahdollisimman pienenä. Ostan harvoin ja laadukasta, mieluiten eettistä ja ekologista. Suosin suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita ja mielelläni annan näkyvyyttä ja tunnustusta lempimerkeilleni. Yritän hankkia vain tuotteita, joita todella haluan käyttää kunnes ne kuluvat puhki.

Tämä aiheuttaa tietysti haasteita. Laadukkaimmatkin vaatteet kuluvat, kun niitä käyttää paljon. Monet lempparifarkut, silkkipaidat ja trikoopuserot olen joutunut hylkäämään, kun paikkaaminenkaan ei ole niitä enää pelastanut. Lisäksi vaatevarasto on väistämättä vähän tylsä – kuviollisiin ja kokeileviin vaatekappaleisiin ei kannata satsata, kun pitää olla varma, ettei hutiostoksia tule eikä toisaalta halua jäädä mieleen henkilönä, jolla on aina se sama kuviollinen mekko yllä.

Vaatteiden kirjasto

No miten vaatteiden lainaaminen sitten toimii? Soile-Maria vertasi Vaatepuuta kirjastoon. Tietyksi määräajaksi lainataan vaatteita sitten ne palautetaan ja lainataan jotain muuta. Vaatepuussa jäsenet saavat lainata kerrallaan kaksi tai kolme vaatetta/asustetta. Tuotteet vaihdetaan minimissään viikon, maksimissaan kahden viikon välein. Tampereella vaihtopäivä on torstaisin. Puolen vuoden jäsenyys maksaa 150 euroa.

Tietysti ekologisuuskin on läsnä Vaatepuun ideologiassa. Vaatteet todella kiertävät ja niitä käytetään, eikä säilötä kaappeihin. Ostamisen vähentäminen on itse asiassa kaikkein merkittävin ekoteko.

Monen työ vaatii edustamista eikä jokaisessa somekuvassakaan ei voi olla samoissa vaatteissa. Huolestuneena luin Hesarista yhä useampien käyttävän väärin verkkokauppojen palautumismahdollisuuksia ja kuormittavan tätä kautta ympäristöä. Ja vaikka elämäntilanne ei edustamista vaatisikaan, on silti kiva pukeutua myös arkena vaatteisiin, joita ei omaan vaatekaappiin olisi varaa tai uskallusta hankkia.

To be continued

Helposti innostuvana ihmisenä lunastin tietysti heti puolen vuoden jäsenyyden ja nappasin mukaani pari RH Studion paitaa. Heti kotiin päästyäni katsoin omaa vaatekaappiani uusin silmin ja testasin vaikka mitä yhdistelmiä. Jotenkin on sellainen olo, että tällä vaatteiden lainaamisella on muitakin vaikutuksia kuin pelkkä oman vaatevaraston rikastuttaminen. Lupaan raportoida miten tässä käy.

Ensimmäinen ja suurin Vaatepuu on Järvenpäässä. Tampereen lisäksi Vaatepuu löytyy Turusta ja kohta myös Helsingistä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

***

Kuva: Vaatepuu

Mainokset
Kategoria(t): Ekologisuus | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Järjestöjohtamisen lukupiiri

kimberly-farmer-287677

Olemme suunnitelleet Marja Pakarisen kanssa järjestöjohtamisen lukupiirin perustamista vaikka kuinka kauan. Aina se on jäänyt puheen tasolle – olemme jääneet miettimään, onko lukemiselle ja kirjoista keskustelemiselle oikeastaan aikaa. Mutta nyt vihdoin pistimme lukupiirin pystyyn Facebook-ryhmän muodossa. Katsotaan, jos innostumme joskus järjestämään tapaamisiakin.

Johtamisesta ja työelämän kehittämisestä julkaistaan paljon kirjoja. Olen joitakin esitellyt tässä blogissakin. Olen pohtinut erityisesti kirjojen oppien soveltuvuutta järjestömaailmaan. Bloggausten kirjoittaminen on vähän yksinäistä puuhaa, odotan siis innolla, että pääsen keskustelemaan saman kirjan lukeneiden kollegoiden kanssa.

Lukupiiri on tarkoitettu kaikille järjestöjen johtotehtävissä toimiville. Tarkoituksena on jakaa ajatuksia johtamisesta kirjallisuuden kautta ja tutustua uusiin ihmisiin ja ehkäpä järjestöihinkin siinä samalla.

Lukupiirissä luetaan johtamiseen liittyvää ja johtamistyötä tukevaa kirjallisuutta ja keskustellaan mukavassa hengessä kirjoihin liittyvistä teemoista. Tavoitteena on kirjojen avulla pohtia johtajana toimimista, ammatillista kehittymistä ja saada uusia ajatuksia, inspiraatiota ja ideoita työn tueksi.

Tervetuloa mukaan lukupiiriin! Luettavia kirjojakin saa mielellään ehdottaa.

***

Photo by Kimberly Farmer on Unsplash

Kategoria(t): Johtaminen, Kirjat | Avainsanat: | 2 kommenttia

Viisi tapaa parantaa työtapoja

linda-xu-75922

Mistä tietää, että loma on tehnyt tehtävänsä? Ainakin siitä, että levänneet aivot tuottavat uusia ideoita. Kun ei ole kiinni päivittäisessä sälässä, omaa työtään pystyy katsomaan vähän kuin ulkopuolelta.

Edellisen kesäloman jälkeen tein johtamisen huoneentaulun. Tällä kertaa syntyi ajatuksia työskentelytapojen petraamisesta. En ehkä kutsuisi näitä uudenvuodenlupauksiksi, vaan enemmänkin tavoitteiksi.

1. Hoida heti nopeat hommat

Monet pienet tehtävät on helpompi hoitaa heti, vaikka ne eivät olisikaan kiireellisiä. Näin ne eivät kuormita muistia, eikä työpöytä täyty muistilapuista. Sähköpostitulvan en kuitenkaan edelleenkään anna aikatauluttaa työpäiviäni. Johtajana yksi tavoitteeni on, että omat aikatauluni eivät saa hidastaa muiden töiden etenemistä. Pyrin siis kiireen keskelläkin tekemään tarvittavat päätökset ja hoitamaan asiat, jotka edistävät työntekijöiden työtä.

2. Ei palavereita pötkössä

Päivät täyttyvät kokouksista ja tapaamisista. Näiden sovittujen palavereiden väliin yritän jatkossa jättää aikaa, jolloin edistän sovittuja asioita. Kokouksen luonteesta riippuen joitakin asioita voi tehdä jo kokouksen kuluessakin. Liian usein nimittäin käy niin, että kokouksessa syntyy hyviä oivalluksia ja päätöksiä, mutta niihin palataan seuraavan kerran vasta seuraavassa kokouksessa.

3. Listaa ajattelua vaativat asiat

Työpäivät kuluvat usein pikkuasioiden hoitamiseen, eikä johtamisen huoneentaulussakin mainituille isoille linjoille jää aikaa. Suunnittelua ja kirjoittamista vaativat kokonaisuudetkin jäävät monesti jalkoihin ja ne tulee tehtyä vasta kun on pakko. Yksinkertaisinta olisi kalenteroida ajatteluajat. Työskentelytapani on kuitenkin melko spontaani ja luovuuskohtaukset tulevat kun tulevat. Siksi ylläpidän listaa aiheista, joista valitsen yhden, kun sopiva hetki koittaa. Sen sijaan kaikkien asioiden listaamiseen yhdelle todo-listalle en usko, minulla se ainakaan toimi.

4. Ydinasiat ja uudet ajatukset muistiin

Tiedätkö tunteen, joka iskee, kun on istunut koko päivän koulutuksessa ja joku pyytää tiivistämään tärkeimmän opin? Ja kun ei pysty sanomaan yhtään mitään. Työssäni saan olla tekemisissä mielenkiintoisten asioiden ja fiksujen ihmisten kanssa. Koko ajan ei voi kaikkea yrittää oppia tai painaa mieleen. Mutta nyt otan tavaksi kirjata muistiin kaikkein tärkeimmät opit ja pohdituttamaan jääneet ajatukset sekä viisaimmat sitaatit. Ihan vain lauseen tai pari. Ja ennen kaikkea palaan niihin myöhemmin.

5. Siirtymät hyödyksi

Elämä ei ole pelkkää työtä. Olen jo ajat sitten ryhtynyt kirjaamaan kalenteriin seuraavan viikon liikunnat – muuten kuntoilulle ei jäisi aikaa epäsäännöllisessä ruuhkavuosielämässä. Nyt lisään rutiineihin siirtymien tehokkaamman hyödyntämisen liikkumiseen (kävely, portaat!) ja englannin opiskeluun (WordDive bussimatkoilla, The Guardian`s Audio Long Reads ja muut podcastit kävellessä) sekä tavoitteelliseen somen käyttöön.

Bonus

Sitten on vielä yksi tärkeä asia, joka helposti unohtuu, mutta josta onneksi nykyään puhutaan paljon. Ja sama asia auttaa myös siihen, ettei tällaisia työtapojen tuunausideoita tai suurten linjojen pohtimista tapahdu vain pitkien lomien jälkeen. Kyseessä on tietysti palautuminen. Tänä vuonna kalenteroin työn, opiskelun ja liikunnan sekä muiden harrastusten lisäksi myös riittävästi aikaa levolle ja palautumiselle.

Muutama artikkeli levosta ja palautumisesta:

Työterveyslaitos: Palautuminen on tärkeä osa elämäntapamuutosta

HS: Levosta tulee treenaamisen kuumin trendi

Yle Tiede: Lepo seuraava megatrendi vai elävä tasapaino unen, levon ja aktiivisuuden välillä?

Kategoria(t): Työelämä | Avainsanat: | Kommentoi

Oman elämän somesuunnitelma

Kuvat

Sain alun perin Marko Suomen bloggauksesta Miten olla uskottava asiantuntija sosiaalisessa mediassa idean lähteä pohtimaan omaa somepresenssiäni. Niin kuin usein käy, teksti jäi luonnosvaiheeseen.  Pauli Forman bloggaus Asiantuntija ja sosiaalinen media innosti viimeistelemään tekstin. Ja mikäpä olisikaan sopivampi aika summata ja tehdä suunnitelmia kuin vuodenvaihde.

Vain elämää

Miten erottaa työasiat vapaa-ajasta somessa? Tähän kysymykseen törmään usein keskusteluissa niin kollegoiden ja omien työntekijöiden kanssa kuin järjestöjen some-koulutuksissakin. Vastaus riippuu paljon siitä millaista työtä tekee ja kuinka tarkkaan haluaa elämänsä jaotella työelämään ja muuhun elämään.

Usein verkostot eivät ole jyrkästi vain työhön tai vapaa-aikaan liittyviä. Uusia kontakteja syntyy kuntosalin pukuhuoneessa tai ratsastusleirillä. Työhön liittyviä keskusteluja käydään vaikkapa jouluaatonaaton kauppareissulla. On kyse ihmisistä – monenlaiset asiat yhdistävät, kohtaamisia tapahtuu niin verkossa kuin livenäkin. Asiantuntijuus somessa ei edellytä keskittymistä vain ammatillisiin asioihin vaan persoonakin saa näkyä.

Jotta somea selaillessa tai puhelimen piippaillessa ei aina kokisi olevansa töissä, vaaditaan taitoa ohittaa työhön liittyvät asiat vapaa-ajalla. Tai sitten voi antaa periksi ja elää vain elämää työelämän ja muun elämän jaottelun sijaan. Minulla tämä oivallus tapahtui luettuani Saku Tuomisen Työkirjan. Mutta kaikille se ei tietenkään sovi, eikä työnantaja voi sellaista vaatia.

Tarvitaanko tavoite?

Organisaatioille – myös järjestöille – tehdään enenevissä määrin somesuunnitelmia ja -strategioita (vinkit somestrategiaan Viestintä-Pirittan blogissa), mutta omaa someläsnäoloakin voi halutessaan kehittää tavoitteellisempaan suuntaan. Ja vaikkei sen suurempia ammatillisia tavoitteita olisikaan, moni pohtii mitä kanavia käyttäisi ja miten.

Usein somessa aktivoidutaan, kun on joku tietty tavoite – olipa se sitten työnhaku, organisaation palveluiden markkinointi, oman blogin lanseeraus tai kunnallisvaaliehdokkaaksi ryhtyminen. Tällainen on aika läpinäkyvää. Tehokkaampaa on olla jatkuvasti mukana, jolloin syntyy historiaa, verkostoja ja uskottavuutta, joiden päälle voi rakentaa. Syntyy asiantuntijuutta.

Mutta kuinka tavoitteellinen somessa pitää olla? Minä olen toimintatavoiltani varsin spontaani, siksipä tätäkin tekstiä uutena vuotena kirjoitan. Mutta tekemisellä on hyvä olla punainen lanka ja rutiineja raamittamaan silloin tällöin purskahtelevia luovuuskohtauksia. Exceleihin ja julkaisusuunnitelmiin en taivu, mutta jollekin nekin voivat toimia.

Minulle somen pitää olla kaiken ammatillisen tavoitteellisuuden ja oman kehittymisen lisäksi myös riittävän kevyttä ja kivaa. Olennaista on löytää itselle luontevat kanavat ja käyttää niitä itselle sopivalla tavalla. Minä en esimerkiksi koe luontevaksi tehdä videoita ja julkaisuja, joissa puhun kameralle, mutta kukapa tietää vaikka siinäkin hommassa joskus innostuisi.

Alla analyysiä somekanavista, joita tällä hetkellä hyödynnän.

Blogi

Perustin tämän blogin vuonna 2013 (miten siitä voi olla jo niin kauan!) ajatusteni kotipesäksi. Blogi on mennyt ammatillisempaan suuntaan ja kirjoitukset ovat viime aikoina keskittyneet yhä enemmän johtamiseen. Blogista on tullut hyvä väline johtajana kehittymisessä, kerään tänne mm. emba-opintojeni muistiinpanot. Viittaan kirjoituksissani usein työpaikkaani Pirkanmaan Syöpäyhdistykseen. Työelämäpainotus ei sulje pois sitä, ettenkö joskus voisi kirjoittaa myös jotain ihan muuta, vaikkapa matkapäiväkirjaa.

Kehittää voisi paljonkin. Julkaisutiheyttä olisi hyvä lisätä, mutta vain sen verran, ettei koidu stressiä. Kirjoituksia en tarkoituksella hio liikaa. Jos pyrkii täydellisyyteen, ei koskaan tahdo saada mitään julkaistua. Blogatessa – etenkin kun se ei ole elinkeino tai yritystoimintaa – on mielestäni hyvä uskaltaa julkaista myös vähemmän täydellistä tekstiä. Sisällön lisäksi ulkoasua ja rakennetta olisi syytä uudistaa ja muokata. No, sen aika on kun sopiva innostus iskee päälle.

Twitter

Seuraan twitteriä päivittäin, erityisesti hashtageja #syöpä, #järjestöt ja #pirkanmaa2019. Twitter on minulla nykyään lähes pelkästään ammatillisessa käytössä. Twiittaan paljon erilaisista luento- ja koulutustilaisuuksista ja jaan linkkejä. Suunnitelmissa on lisätä aktiivisuutta, hyödyntää paremmin listoja ja ottaa Tweetdeck päivittäiseen käyttöön. Myös keskusteluun osallistumista voisin tehdä enemmän, nyt vuorovaikutteisuus on kovin vähäistä.

LinkedIn 

Viime aikoina Linkedin on jäänyt vähäisemmälle käytölle. Aiemmin seurasin melko paljon joitakin ryhmiä, mm. Johtamisen kehittämisverkostoa. Nyt LinkedIn on muuttunut paljon keskustelevampaan suuntaan, eikä keskustelu rajoitu enää vain ryhmiin.

Aion ehdottomasti aktivoitua LI:ssä. Bussimatkoilla voin Facebookin selailun sijaan katsoa mistä LI:ssä keskustellaan. Jaan jatkossa aktiivisemmin kiinnostavia johtamista käsitteleviä tekstejä ja osallistun keskustelun. Jaan tästä lähtien myös omat bloggaukseni ja joitakin Pirsyn sivuilla julkaistuja tekstejä LI:ssä. Profiiliakin voisi muokata ja täydentää. Olisi hienoa, jos Linkediniin muodostuisi aktiivinen, keskusteleva verkosto järjestöjohtajille.

Facebook

Somekanavista Facebook haukkaa suurimman osan ajastani. Se on kätevä väline moneen – saa tietoa tapahtumista, ryhmissä voi keskustella ja Messengerillä on helppo pitää yhteyttä, pysyy jollain tavalla kartalla monesta asiasta ja saa selville firmojen aukiolojat. Vapaa-aika ja ammatillisuus sekoittuvat – klikkailen itseni niin keikoille kuin koulutuksiinkin, mesetän työasioissa, tsekkaan lempiliikkeeni tarjoukset ja lähistön ravintoloiden lounaslistat. Monet kavereistani ovat tuttuja työn kautta ja monen seinällä käydään yhteiskunnallistakin keskustelua.

Mutta kaiken hyödyllisen ja hauskan mukana tulee todella paljon turhaa ja ärsyttävää sisältöä, jolle en välttämättä haluaisi aikaani uhrata. Olkoon siis tavoitteena vähemmän Facebookin selailua tavan vuoksi, enemmän verkostoni jäsenten jakamien hyvien artikkeleiden lukemista, lisää keskustelua ja aktivoitumista työhön liittyvissä ryhmissä.

Instagram

Ja lopuksi suosikkisomeni! Rakastan visuaalisuutta ja etsin maailmasta kauniita yksityiskohtia, joita mielelläni kuvaan ja jaan. Jonkun verran kuvavirrassani on mukana myös työjuttuja, mutta enimmäkseen kaikkea muuta (esimerkiksi karua urbaania kauneutta kuten tämän bloggauksen kuvakoosteessa). Instagramin fiidi toimii minulle rentouttajana ja toisaalta myös innostuksen lähteenä. Olkoon siis jatkossakin niin.

Kategoria(t): Some | Avainsanat: , | Kommentoi

Talouden johtaminen on yhteistyötä

Olen kirjoittanut bloggauksia Sosiaali- ja terveysjohtamisen Emba-opintojen lähipäivistä. Näihin teksteihin olen yrittänyt tiivistää päivien tärkeimmän annin muistiinpanoiksi itselleni. Sellaisina ne ovatkin toimineet hyvin. Bonusta on, jos kirjoituksista sattuu olemaan hyötyä muillekin. Kirjoitukset löytyvät tästä blogista tunnisteella #sote-emba9.

Edellisessä bloggauksessa käsittelin asiakasnäkökulmaa ja asiakasarvoa. Jakson opit ovat kulkeneet mukana siitä lähtien. Olen katsellut maailmaa asiakasnäkökulmasta niin kuluttajana kuin omaan organisaatiooni peilaten.

Toiminta vai talous edellä?

Tällä kertaa aiheena oli talouden johtaminen. Jakson pääkouluttajana toimi professori Petri Suomala Tampereen teknillisestä yliopistosta. Ennakkotehtävässä tutustuttiin kirjaan Laskentatoimi johtamisen tukena ja pohdittiin oman organisaation talousjohtamisen tilannetta. Yllä oleva kuva on Suomalan luentomateriaalista.

Järjestöissä tehdään budjetin rinnalle toimintasuunnitelma, joka usein on varsin yksityiskohtainen. Joskus käy niin, että budjetti ja toimintasuunnitelma elävät omaa erillistä elämäänsä. Aina välillä kuulee myös pohdintaa siitä, kumpi on ensin – talous vai toiminta – kumman ehdoilla ensisijaisesti toimitaan.

Itse näkisin niin, että tietysti talouden puolelta tulevat reunaehdot, mutta se ei saa liikaa ohjata toiminnan sisällön tai painopisteiden suunnittelua. Toimintasuunnitelman tulee toteuttaa yhdistyksen strategiaa ja talousarvio on Suomalan sanoin ”heijastusta rahan kielelle”.

Taloustavoitteiden kokonaisuus

Taloustavoitteiden kokonaisuus osoittaa, että talousjohtamisessa näkökulmia on useita. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä vuosittain viivan alle jää tai kuinka tarkkasti budjetti toteutuu.

  • Kannattavuus
    • taloudellinen tuloksellisuus – tulot vähennettynä tulojen aikaansaamiseksi tarvituilla menoilla
  • Maksuvalmius eli likviditeetti
    • riittääkö kassassa rahaa maksuihin
  • Vakavaraisuus
    • taseen rakenne – paljonko on velkaa, miten selvitään mahdollisesta kannattavuuskriisistä
  • Tuottavuus
    •  tuotosten ja panosten suhde. Sekoitetaan usein kannattavuuteen, mutta on ei-rahamääräinen ilmiö

Tiedolla johtaminen 

Kuten yllä olevassa kuvassa todetaan, taloutta ei voi johtaa erillisenä toiminnasta. Talousprosesseissa voidaan tuottaa paljon laskelmia, mutta pitää olla tietoa organisaation toiminnasta, jotta laskelmista on jotain hyötyä. Jotta voidaan mitata ja seurata kannattavuutta, pitäisi ensin määrittää tavoitteet ja niiden kautta oikeat mittarit. Tämä ei aina ole ihan helppoa.

Mutta millaista tiedon pitäisi olla, että siitä on johtamisen kannalta hyötyä?  Edellä mainitussa kirjassa puhutaan informaation jalostusketjusta. Ketju alkaa datan keräämisestä, josta muodostuu informaatiota, joka jalostuu tiedoksi. Tiedon aktiivinen käyttäminen päivittäisessä toiminnassa johtaa laajemman ymmärryksen syntymiseen. Mutta tämäkään ei vielä riitä. Kertynyttä tietoa pitää osata hyödyntää oikein. Tällöin on kyseessä viisaus. Tieto ja ymmärrys tukevat hyvien päätösten syntyä. Tämä kaikki edellyttää hyvää yhteistyötä organisaation eri yksiköiden välillä.

Järjestön johtaminen 

Laskentatoimi johtamisen tukena -kirjan esipuheessa mainitaan, että myös voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden on huolehdittava toimintansa taloudellisuudesta ja tehokkuudesta. Mutta on silti ihan eri asiaa johtaa toimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa – vaikkapa valmistaa ja myydä tuotteita – kuin sellaista, jonka tarkoituksena on päätyä suunnilleen nollatulokseen käyttäen resurssit mahdollisimman tehokkaasti toiminnallisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Tavoitteena voi olla vaikkapa tarjota vertaistukea jotta tietyn väestöryhmän hyvinvointi lisääntyisi.

Omat haasteensa tuo se, jos samassa organisaatiossa on sekä yleishyödyllistä toimintaa, että myytäviä palveluja. Näin on monessa järjestössä, myös meillä Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä.

Usein samat ihmiset johtavat ja osin toteuttavatkin sekä yleishyödyllistä toimintaa, että liiketoimintaa. Vaikka samat talouden lainalaisuudet pätevät molempiin, on liiketoiminnan logiikka käänteinen yleishyödyllisen, voittoa tavoittelemattoman toiminnan logiikkaan verrattuna. Miten nämä eri toimintamuodot voidaan yhdistää toiminnallisesti ja aatteellisesti – koko organisaation strategiaa ja arvoja toteuttaen? Mitä erityispiirteitä tämä vaatii johtamiselta? Näitä kysymyksiä aion käsitellä emba-lopputyössäni.

 

 

Kategoria(t): Johtaminen | Avainsanat: , | Kommentoi

Onko asiakas aina oikeassa?

20170826_193025

Tays Syöpäkeskuksen potilasfoorumi on loistava esimerkki asiakasorientaation toteuttamisesta. Potilasfoorumin elokuun kokouksessa keskusteltiin syöpäpotilaan psykososiaalisesta tuesta, alustajana toimi foorumin jäsen Eva-Maria Strömsholm.

Sosiaali- ja terveysjohtamisen EMBA-opinnot jatkuivat teemalla Asiakkuuksien ja verkostojen johtaminen. Lähijaksosta vastasi professori Lasse Mitronen. Mielenkiintoiset puheenvuorot pitivät myös Pohjola Sairaalan ylilääkäri Markus Torkki sekä Risto Mäkinen.

Tässä bloggauksessa käsittelen opintojakson antia terveyspalveluja tuottavan sosiaali- ja terveysjärjestön viitekehyksestä.

Asiakkaat kumppaneina – esimerkkinä potilasfoorumi 

Kuvitellaanpa bussikuski, joka ajattelee tehtäväkseen kuljettaa bussia. Ja kuvitellaanpa toinen bussikuski, joka puolestaan kokee kuljettavansa ihmisiä. Toiselle matkustajat ovat matkaa haittaava välttämätön paha, toiselle syy tehdä työtä.

Esimerkki kiteyttää näkökulman valitsemisen vaikutuksen toimintaan. Toimitaanko organisaatiossa tuote- ja tuotantolähtöisesti vai asiakasorientaatiosta käsin? Asiakasorientaatio on strateginen valinta katsoa koko toimintaa uusin silmin. Parhaimmillaan asiakasorientaatio tarjoaa tehokkuutta ja vaikuttavuutta samalla kertaa.

Asiakkaat voidaan nähdä toiminnan kohteen sijaan kumppaneina ja kehittäjinä. Näkökulma sopii tuotteiden ja palveluiden myynnin lisäksi myös terveydenhoitopalveluihin.  Tällä tavalla toimitaan esimerkiksi uudessa Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen koordinoimassa Tays Syöpäkeskuksen potilasfoorumissa, jossa joukko syövän sairastaneita ja heidän läheisiään kehittää yhdessä ammattilaisten kanssa Syöpäkeskuksen palveluita.

Asiakas ei aina tiedä mitä haluaa

Palataanpa otsikon kysymykseen. Asiakas on ja ei ole aina oikeassa. Asiakasymmärrys ei nimittäin tarkoita, että asiakas päättää tai valitsee organisaation puolesta. Asiakas ei aina edes tietää mitä palvelua tai tuotetta tarvitsee ja haluaa. Asiakkailta kannattaa kyllä kysyä, mutta vastausta ei välttämättä voi soveltaa suoraan. Parhaimmillaan ollaan edellä asiakasta – tarjotaan jotakin sellaista, jota asiakas ei edes tiedä tarvitsevansa. Enkä tällä tarkoita jotain turhaketavaraa, vaan esimerkiksi järjestöjen tarjoamaa tuki- tai kuntoutusmuotoa.

Siinä mielessä asiakas tietysti on oikeassa, että hänen kokemuksensa on aito. Jos esimerkiksi sähköinen ajanvarausjärjestelmä on vaikeakäyttöinen ja ajanvaraus jää siksi monilta tekemättä, ei auta väittää, että järjestelmä on hyvä ja vika on vain asiakkaissa, jotka eivät sitä osaa tai halua käyttää. Tietenkään yhden tai muutaman asiakkaan palautteen perusteella ei voi tehdä radikaaleja muutoksia, vaan saatu palaute pitää arvioida.

Kivaa karnevaalia vai laadukasta hoitoa?

Mutta minkä perusteella asiakas lopulta valitsee ja arvioi esimerkiksi terveydenhoitopalveluja? Helposti sitä ajattelisi, että lääketieteellinen osaaminen olisi tärkein valintaperuste. Hoidon lääketieteellistä laatua on kuitenkin vaikea arvioida. Minä ainakin saatan valita lääkäriaseman esimerkiksi sijainnin ja sopivan ajan löytymisen perusteella. Jollekin toiselle ratkaisevaa voivat olla parkkipaikkojen saatavuus tai viihtyisät tilat. Kohtelulla on ilman muuta merkitystä – pätevinkin lääkäri voi helposti mennä vaihtoon, jos yhteistä säveltä ei vastaanotolla löydy tai kokee tulleensa väheksytyksi.

Tietenkään pelkkä positiivinen asiakaskokemus ei riitä, toiminnan pitää olla niin organisaation kuin asiakkaankin kannalta taloudellista, vaikuttavaa ja laadukasta. Erityisesti terveydenhoitoalalla ei voi vain tarjota kivaa karnevaalia, vaan palvelun pitää olla eettisesti perusteltua, turvallista ja lääketieteellisesti korkeatasoista. Risto Mäkinen puhuukin terveyspalvelujen asiakaskokemuksen epäsymmetriasta.

Tiedolla johtamista ja ongelmanratkaisua

Mutta miten voi tietää, mitä asiakkaat toivovat ja tarvitsevat? Olennaista on tiedon kerääminen ja analysointi. Keskon ja SOK:n kanta-asiakasjärjestelmissä tämä on viety huippuunsa, mutta miten toteuttaa se esimerkiksi järjestön toiminnassa? Miten saada ihmiset vastaamaan kyselyyn ja saada kätevästi käyttökelpoista, toimintaa ohjaavaa tietoa?

Ennen kuin tietoa lähdetään keräämään, pitää olla selvillä mitkä ovat toiminnan tavoitteet ja mitä halutaan tietää. Markus Torkki kertoi, että Pohjola Sairaalassa mitataan vain kahta asiaa: asiakaskokemusta ja sairauslomapäivien määrää. Näiden avulla konkretisoituu tavoitteiden toteutuminen.  Järjestöissä tavoitellaan monesti kaikenlaista hyvää ja kaunista ja konkreettisten tavoitteiden asettaminen on erittäin vaikeaa. Millä mitatata esimerkiksi kuntoutujan hyvinvoinnin lisääntymistä? Entäpä sitä, mikä vaikutus järjestön palveluilla oli tähän?

Risto Mäkinen kiteytti asiakaskokemuksen ytimen ongelmanratkaisuun. Hän peräänkuulutti näkökulman muutosta – terveydenhoitoalalla on hänen mukaansa aika siirtyä asiantuntijasta kysyjäksi. On saatava selville mikä on asiakkaan ongelma ja mitkä asiat hän kokee tärkeiksi. Sitä kautta löytyy toimiva ratkaisu. Tämä pätee erityisesti terveyden edistämisessä. Tietoa on turha kaataa väkisin, jos se ei aiheuta muutosta käyttäymisessä.

Lopuksi

Vielä muutama luennoilla kuultu kiteytys.

  • Johtamisen pitää saada aikaan tuloksia, ei toimintaa.
  • Johtajan tehtävä on tulevaisuuden toimintaedellytysten varmistaminen.
  • Koulutus ja kokemus ei korvaa näkemyksen puutetta.
Kategoria(t): Johtaminen | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Odotus – valokuvateos tahattomasta lapsettomuudesta

Viimeksi kirjoitin, miten syöpään sairastumisen kokemus avautuu musiikin avulla. Taiteen merkityksen äärellä olen jälleen, kun kädessäni on Raisa Kyllikki Rannan hieno valokuvateos Odotus, jossa  lapsettomuuskokemus saa muotonsa kuvina ja tarinoina.

Viisi vuotta odotusta  

Viitisen vuotta sitten Raisa otti minuun yhteyttä kertoen kirjaideastaan ja toivoen Simpukan kautta löytyvän kuvattavia. Autoin häntä pohtien, että idea seurata ja kuvata lapsettomien elämää on hyvä, mutta erittäin kunnianhimoinen.

Onneksi Raisa oli sitkeä ja vei projektin päätökseen. Nyt vuosien työ on jalostunut konkreettiseksi tuotokseksi. Kirjaksi, jota ei voi lukea ja katsella liikuttumatta. Kirjaksi, jonka kuvista välittyy niin paljon tunteita ja tunnelmia. Päällimmäisenä ulkopuolisuus ja käpertyminen omiin ajatuksiin.

Syvyyttä kirjaan tuovat Anna Pihlajamäen kirjoittamat tekstit. Tuskin kukaan osaa Annaa paremmin antaa ääneen haastateltavilleen piirtäen samalla tarinan, jossa tiivistyy kaikki olennainen.

Odotus on nimenä kuvaava ja monimerkityksellinen. Tahaton lapsettomuus on pelkkää odotusta. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen, joskus vuosikymmenestä toiseen. Odotetaan ovulaatiopäivää, testauspäivää, pääsyä hoitoihin, piinaviikkojen päättymistä. Netin keskustelupalstoilla puhutaankin odotuksen odottajista. Odotuksen ajan muu elämä tuntuu olevan tauolla.

Pätkä elämästä

Kuvissa tärkeässä osassa ovat paitsi tunteet, myös paikat. Lapsettomuus konkretisoituu klinikan odotus- ja toimenpidehuoneessa, järven rannalla, kotipihassa, omassa sängyssä. Osa kuvista on otettu itse, osassa kuvista on käytetty sekatekniikkaa. Mukana on myös päiväkirjamerkintöjä. Oivaltavasta graafisesta suunnittelusta vastaa Penni Osipow.

Kuvasarjoihin tiivistyy viisi vuotta viiden naisen elämää.  Ne eivät ala lapsitoiveen heräämisestä, eivät pääty lapsen saamiseen. Elämässä tapahtuu monenlaista. Tulee eroja, leikkauksia, masennusta, uusia työpaikkoja, muuttoja, yllätyksiä. Elämä ei mene suunnitelmien mukaan.

Kuvausten alkaessa kaikki naiset olivat lapsettomia.  Nyt yksi on jäämässä lapsettomaksi, toinen elää uusperheessä ja harkitsee sijaisvanhemmuutta, kolmas odottaa lasta saapuvaksi Afrikasta, neljäs sai sekä adoptiolapsen että yllättäen myös biolapsen, viides tuli raskaaksi hyvin pian kuvausten alettua. Kaikkien tarina jatkuu.

Lapsettomien lauantai 13.5.2017

Lapsettomien lauantaita vietetään vuosittain ennen äitienpäivää. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry järjestää monenlaisia tapahtumia ja teemapäivä näkyy hienosti niin mediassa kuin sosiaalisessa mediassakin.

Päivää voi kukin viettää haluamallaan tavalla. Voi vaikka fiilistellä hetken Odotus-kirjan äärellä. Soundtrackiksi suosittelen Lapsettomien lauantain Voimabiisilistaa.

Kirjan voi tilata Simpukan verkkokaupasta.

Kategoria(t): Kirjat, Lapsettomuus | Avainsanat: , , | Kommentoi