Talouden johtaminen on yhteistyötä

Olen kirjoittanut bloggauksia Sosiaali- ja terveysjohtamisen Emba-opintojen lähipäivistä. Näihin teksteihin olen yrittänyt tiivistää päivien tärkeimmän annin muistiinpanoiksi itselleni. Sellaisina ne ovatkin toimineet hyvin. Bonusta on, jos kirjoituksista sattuu olemaan hyötyä muillekin. Kirjoitukset löytyvät tästä blogista tunnisteella #sote-emba9.

Edellisessä bloggauksessa käsittelin asiakasnäkökulmaa ja asiakasarvoa. Jakson opit ovat kulkeneet mukana siitä lähtien. Olen katsellut maailmaa asiakasnäkökulmasta niin kuluttajana kuin omaan organisaatiooni peilaten.

Toiminta vai talous edellä?

Tällä kertaa aiheena oli talouden johtaminen. Jakson pääkouluttajana toimi professori Petri Suomala Tampereen teknillisestä yliopistosta. Ennakkotehtävässä tutustuttiin kirjaan Laskentatoimi johtamisen tukena ja pohdittiin oman organisaation talousjohtamisen tilannetta. Yllä oleva kuva on Suomalan luentomateriaalista.

Järjestöissä tehdään budjetin rinnalle toimintasuunnitelma, joka usein on varsin yksityiskohtainen. Joskus käy niin, että budjetti ja toimintasuunnitelma elävät omaa erillistä elämäänsä. Aina välillä kuulee myös pohdintaa siitä, kumpi on ensin – talous vai toiminta – kumman ehdoilla ensisijaisesti toimitaan.

Itse näkisin niin, että tietysti talouden puolelta tulevat reunaehdot, mutta se ei saa liikaa ohjata toiminnan sisällön tai painopisteiden suunnittelua. Toimintasuunnitelman tulee toteuttaa yhdistyksen strategiaa ja talousarvio on Suomalan sanoin ”heijastusta rahan kielelle”.

Taloustavoitteiden kokonaisuus

Taloustavoitteiden kokonaisuus osoittaa, että talousjohtamisessa näkökulmia on useita. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä vuosittain viivan alle jää tai kuinka tarkkasti budjetti toteutuu.

  • Kannattavuus
    • taloudellinen tuloksellisuus – tulot vähennettynä tulojen aikaansaamiseksi tarvituilla menoilla
  • Maksuvalmius eli likviditeetti
    • riittääkö kassassa rahaa maksuihin
  • Vakavaraisuus
    • taseen rakenne – paljonko on velkaa, miten selvitään mahdollisesta kannattavuuskriisistä
  • Tuottavuus
    •  tuotosten ja panosten suhde. Sekoitetaan usein kannattavuuteen, mutta on ei-rahamääräinen ilmiö

Tiedolla johtaminen 

Kuten yllä olevassa kuvassa todetaan, taloutta ei voi johtaa erillisenä toiminnasta. Talousprosesseissa voidaan tuottaa paljon laskelmia, mutta pitää olla tietoa organisaation toiminnasta, jotta laskelmista on jotain hyötyä. Jotta voidaan mitata ja seurata kannattavuutta, pitäisi ensin määrittää tavoitteet ja niiden kautta oikeat mittarit. Tämä ei aina ole ihan helppoa.

Mutta millaista tiedon pitäisi olla, että siitä on johtamisen kannalta hyötyä?  Edellä mainitussa kirjassa puhutaan informaation jalostusketjusta. Ketju alkaa datan keräämisestä, josta muodostuu informaatiota, joka jalostuu tiedoksi. Tiedon aktiivinen käyttäminen päivittäisessä toiminnassa johtaa laajemman ymmärryksen syntymiseen. Mutta tämäkään ei vielä riitä. Kertynyttä tietoa pitää osata hyödyntää oikein. Tällöin on kyseessä viisaus. Tieto ja ymmärrys tukevat hyvien päätösten syntyä. Tämä kaikki edellyttää hyvää yhteistyötä organisaation eri yksiköiden välillä.

Järjestön johtaminen 

Laskentatoimi johtamisen tukena -kirjan esipuheessa mainitaan, että myös voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden on huolehdittava toimintansa taloudellisuudesta ja tehokkuudesta. Mutta on silti ihan eri asiaa johtaa toimintaa, jonka tavoitteena on tuottaa voittoa – vaikkapa valmistaa ja myydä tuotteita – kuin sellaista, jonka tarkoituksena on päätyä suunnilleen nollatulokseen käyttäen resurssit mahdollisimman tehokkaasti toiminnallisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Tavoitteena voi olla vaikkapa tarjota vertaistukea jotta tietyn väestöryhmän hyvinvointi lisääntyisi.

Omat haasteensa tuo se, jos samassa organisaatiossa on sekä yleishyödyllistä toimintaa, että myytäviä palveluja. Näin on monessa järjestössä, myös meillä Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä.

Usein samat ihmiset johtavat ja osin toteuttavatkin sekä yleishyödyllistä toimintaa, että liiketoimintaa. Vaikka samat talouden lainalaisuudet pätevät molempiin, on liiketoiminnan logiikka käänteinen yleishyödyllisen, voittoa tavoittelemattoman toiminnan logiikkaan verrattuna. Miten nämä eri toimintamuodot voidaan yhdistää toiminnallisesti ja aatteellisesti – koko organisaation strategiaa ja arvoja toteuttaen? Mitä erityispiirteitä tämä vaatii johtamiselta? Näitä kysymyksiä aion käsitellä emba-lopputyössäni.

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Johtaminen | Avainsanat: , | Kommentoi

Onko asiakas aina oikeassa?

20170826_193025

Tays Syöpäkeskuksen potilasfoorumi on loistava esimerkki asiakasorientaation toteuttamisesta. Potilasfoorumin elokuun kokouksessa keskusteltiin syöpäpotilaan psykososiaalisesta tuesta, alustajana toimi foorumin jäsen Eva-Maria Strömsholm.

Sosiaali- ja terveysjohtamisen EMBA-opinnot jatkuivat teemalla Asiakkuuksien ja verkostojen johtaminen. Lähijaksosta vastasi professori Lasse Mitronen. Mielenkiintoiset puheenvuorot pitivät myös Pohjola Sairaalan ylilääkäri Markus Torkki sekä Risto Mäkinen.

Tässä bloggauksessa käsittelen opintojakson antia terveyspalveluja tuottavan sosiaali- ja terveysjärjestön viitekehyksestä.

Asiakkaat kumppaneina – esimerkkinä potilasfoorumi 

Kuvitellaanpa bussikuski, joka ajattelee tehtäväkseen kuljettaa bussia. Ja kuvitellaanpa toinen bussikuski, joka puolestaan kokee kuljettavansa ihmisiä. Toiselle matkustajat ovat matkaa haittaava välttämätön paha, toiselle syy tehdä työtä.

Esimerkki kiteyttää näkökulman valitsemisen vaikutuksen toimintaan. Toimitaanko organisaatiossa tuote- ja tuotantolähtöisesti vai asiakasorientaatiosta käsin? Asiakasorientaatio on strateginen valinta katsoa koko toimintaa uusin silmin. Parhaimmillaan asiakasorientaatio tarjoaa tehokkuutta ja vaikuttavuutta samalla kertaa.

Asiakkaat voidaan nähdä toiminnan kohteen sijaan kumppaneina ja kehittäjinä. Näkökulma sopii tuotteiden ja palveluiden myynnin lisäksi myös terveydenhoitopalveluihin.  Tällä tavalla toimitaan esimerkiksi uudessa Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen koordinoimassa Tays Syöpäkeskuksen potilasfoorumissa, jossa joukko syövän sairastaneita ja heidän läheisiään kehittää yhdessä ammattilaisten kanssa Syöpäkeskuksen palveluita.

Asiakas ei aina tiedä mitä haluaa

Palataanpa otsikon kysymykseen. Asiakas on ja ei ole aina oikeassa. Asiakasymmärrys ei nimittäin tarkoita, että asiakas päättää tai valitsee organisaation puolesta. Asiakas ei aina edes tietää mitä palvelua tai tuotetta tarvitsee ja haluaa. Asiakkailta kannattaa kyllä kysyä, mutta vastausta ei välttämättä voi soveltaa suoraan. Parhaimmillaan ollaan edellä asiakasta – tarjotaan jotakin sellaista, jota asiakas ei edes tiedä tarvitsevansa. Enkä tällä tarkoita jotain turhaketavaraa, vaan esimerkiksi järjestöjen tarjoamaa tuki- tai kuntoutusmuotoa.

Siinä mielessä asiakas tietysti on oikeassa, että hänen kokemuksensa on aito. Jos esimerkiksi sähköinen ajanvarausjärjestelmä on vaikeakäyttöinen ja ajanvaraus jää siksi monilta tekemättä, ei auta väittää, että järjestelmä on hyvä ja vika on vain asiakkaissa, jotka eivät sitä osaa tai halua käyttää. Tietenkään yhden tai muutaman asiakkaan palautteen perusteella ei voi tehdä radikaaleja muutoksia, vaan saatu palaute pitää arvioida.

Kivaa karnevaalia vai laadukasta hoitoa?

Mutta minkä perusteella asiakas lopulta valitsee ja arvioi esimerkiksi terveydenhoitopalveluja? Helposti sitä ajattelisi, että lääketieteellinen osaaminen olisi tärkein valintaperuste. Hoidon lääketieteellistä laatua on kuitenkin vaikea arvioida. Minä ainakin saatan valita lääkäriaseman esimerkiksi sijainnin ja sopivan ajan löytymisen perusteella. Jollekin toiselle ratkaisevaa voivat olla parkkipaikkojen saatavuus tai viihtyisät tilat. Kohtelulla on ilman muuta merkitystä – pätevinkin lääkäri voi helposti mennä vaihtoon, jos yhteistä säveltä ei vastaanotolla löydy tai kokee tulleensa väheksytyksi.

Tietenkään pelkkä positiivinen asiakaskokemus ei riitä, toiminnan pitää olla niin organisaation kuin asiakkaankin kannalta taloudellista, vaikuttavaa ja laadukasta. Erityisesti terveydenhoitoalalla ei voi vain tarjota kivaa karnevaalia, vaan palvelun pitää olla eettisesti perusteltua, turvallista ja lääketieteellisesti korkeatasoista. Risto Mäkinen puhuukin terveyspalvelujen asiakaskokemuksen epäsymmetriasta.

Tiedolla johtamista ja ongelmanratkaisua

Mutta miten voi tietää, mitä asiakkaat toivovat ja tarvitsevat? Olennaista on tiedon kerääminen ja analysointi. Keskon ja SOK:n kanta-asiakasjärjestelmissä tämä on viety huippuunsa, mutta miten toteuttaa se esimerkiksi järjestön toiminnassa? Miten saada ihmiset vastaamaan kyselyyn ja saada kätevästi käyttökelpoista, toimintaa ohjaavaa tietoa?

Ennen kuin tietoa lähdetään keräämään, pitää olla selvillä mitkä ovat toiminnan tavoitteet ja mitä halutaan tietää. Markus Torkki kertoi, että Pohjola Sairaalassa mitataan vain kahta asiaa: asiakaskokemusta ja sairauslomapäivien määrää. Näiden avulla konkretisoituu tavoitteiden toteutuminen.  Järjestöissä tavoitellaan monesti kaikenlaista hyvää ja kaunista ja konkreettisten tavoitteiden asettaminen on erittäin vaikeaa. Millä mitatata esimerkiksi kuntoutujan hyvinvoinnin lisääntymistä? Entäpä sitä, mikä vaikutus järjestön palveluilla oli tähän?

Risto Mäkinen kiteytti asiakaskokemuksen ytimen ongelmanratkaisuun. Hän peräänkuulutti näkökulman muutosta – terveydenhoitoalalla on hänen mukaansa aika siirtyä asiantuntijasta kysyjäksi. On saatava selville mikä on asiakkaan ongelma ja mitkä asiat hän kokee tärkeiksi. Sitä kautta löytyy toimiva ratkaisu. Tämä pätee erityisesti terveyden edistämisessä. Tietoa on turha kaataa väkisin, jos se ei aiheuta muutosta käyttäymisessä.

Lopuksi

Vielä muutama luennoilla kuultu kiteytys.

  • Johtamisen pitää saada aikaan tuloksia, ei toimintaa.
  • Johtajan tehtävä on tulevaisuuden toimintaedellytysten varmistaminen.
  • Koulutus ja kokemus ei korvaa näkemyksen puutetta.
Kategoria(t): Johtaminen | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Odotus – valokuvateos tahattomasta lapsettomuudesta

Viimeksi kirjoitin, miten syöpään sairastumisen kokemus avautuu musiikin avulla. Taiteen merkityksen äärellä olen jälleen, kun kädessäni on Raisa Kyllikki Rannan hieno valokuvateos Odotus, jossa  lapsettomuuskokemus saa muotonsa kuvina ja tarinoina.

Viisi vuotta odotusta  

Viitisen vuotta sitten Raisa otti minuun yhteyttä kertoen kirjaideastaan ja toivoen Simpukan kautta löytyvän kuvattavia. Autoin häntä pohtien, että idea seurata ja kuvata lapsettomien elämää on hyvä, mutta erittäin kunnianhimoinen.

Onneksi Raisa oli sitkeä ja vei projektin päätökseen. Nyt vuosien työ on jalostunut konkreettiseksi tuotokseksi. Kirjaksi, jota ei voi lukea ja katsella liikuttumatta. Kirjaksi, jonka kuvista välittyy niin paljon tunteita ja tunnelmia. Päällimmäisenä ulkopuolisuus ja käpertyminen omiin ajatuksiin.

Syvyyttä kirjaan tuovat Anna Pihlajamäen kirjoittamat tekstit. Tuskin kukaan osaa Annaa paremmin antaa ääneen haastateltavilleen piirtäen samalla tarinan, jossa tiivistyy kaikki olennainen.

Odotus on nimenä kuvaava ja monimerkityksellinen. Tahaton lapsettomuus on pelkkää odotusta. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen, joskus vuosikymmenestä toiseen. Odotetaan ovulaatiopäivää, testauspäivää, pääsyä hoitoihin, piinaviikkojen päättymistä. Netin keskustelupalstoilla puhutaankin odotuksen odottajista. Odotuksen ajan muu elämä tuntuu olevan tauolla.

Pätkä elämästä

Kuvissa tärkeässä osassa ovat paitsi tunteet, myös paikat. Lapsettomuus konkretisoituu klinikan odotus- ja toimenpidehuoneessa, järven rannalla, kotipihassa, omassa sängyssä. Osa kuvista on otettu itse, osassa kuvista on käytetty sekatekniikkaa. Mukana on myös päiväkirjamerkintöjä. Oivaltavasta graafisesta suunnittelusta vastaa Penni Osipow.

Kuvasarjoihin tiivistyy viisi vuotta viiden naisen elämää.  Ne eivät ala lapsitoiveen heräämisestä, eivät pääty lapsen saamiseen. Elämässä tapahtuu monenlaista. Tulee eroja, leikkauksia, masennusta, uusia työpaikkoja, muuttoja, yllätyksiä. Elämä ei mene suunnitelmien mukaan.

Kuvausten alkaessa kaikki naiset olivat lapsettomia.  Nyt yksi on jäämässä lapsettomaksi, toinen elää uusperheessä ja harkitsee sijaisvanhemmuutta, kolmas odottaa lasta saapuvaksi Afrikasta, neljäs sai sekä adoptiolapsen että yllättäen myös biolapsen, viides tuli raskaaksi hyvin pian kuvausten alettua. Kaikkien tarina jatkuu.

Lapsettomien lauantai 13.5.2017

Lapsettomien lauantaita vietetään vuosittain ennen äitienpäivää. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry järjestää monenlaisia tapahtumia ja teemapäivä näkyy hienosti niin mediassa kuin sosiaalisessa mediassakin.

Päivää voi kukin viettää haluamallaan tavalla. Voi vaikka fiilistellä hetken Odotus-kirjan äärellä. Soundtrackiksi suosittelen Lapsettomien lauantain Voimabiisilistaa.

Kirjan voi tilata Simpukan verkkokaupasta.

Kategoria(t): Kirjat, Lapsettomuus | Avainsanat: , , | Kommentoi

I´m alive – Astrid Swan teki musiikkia syövästä, pelosta ja toivosta

From the Bed and Beyond -levyn julkaisukonsertit järjestettiin WHS Teatterissa. Lakanapuvun teki muotisuunnittelija Yat Cheung. Konsertin suunnittelussa ja toteutuksessa olivat mukana myös valokuvaaja Tekla Vàly ja mediataiteilija Timo Wright.

Mitä tapahtuu, kun sairastuu syöpään? Miltä se tuntuu, mitä ajatuksia herättää? Entä mitä mielessä liikkuu kun läheinen sairastaa, eikä ehkä toivukaan? Näitä ajatuksia Astrid Swan käsittelee levyllään From the Bed and Beyond. Swan on sairastanut aggressiivisen rintasyövän ja levy on syntynyt hänen omien kokemusten perusteella.

Luurankonainen, varjolady

Monesti kokemukset, tunteet ja tunnelmat avautuvat parhaiten taiteen avulla. Astrid Swanin levy on todiste tästä. Kauniissa kappaleissa ruhjeet muuttuvat helmiksi. Levyllä käsitellään paitsi sairastamista, myös ihmissuhteita: vetäytymistä, itsensä ja muiden suojelemista, rakastamisen riittämättömyyttä.

Avauskappale Maija´s song on kaunis tosikertomus ystävän viimeisistä hetkistä. Hetkistä, jolloin ystävykset keskustelevat tulevasta kesästä, vaikka molemmat tietävät, että toinen heistä ei enää näe sitä.

Centuries of Silence kertoo viiltävän kauniisti miten ikiaikaisesti vaietut tapahtumat estävät isovanhempaa tapaamasta lapsenlastaan ja hänen lastaan. Edes lapsenlapsen sairaus ei murra vuosisatojen hiljaisuutta. Ja eräänä päivänä onkin jo liian myöhäistä. Mutta isoäiti kulkee aina mukana peilikuvassa ja itsessä.

Parhaiten syöpään sairastumisen kokemuksen avasi minulle koskettava Song of Fear. Kappaleessa laulaja kertoo mitä kaikkia pelkoja sairastamiseen liittyy. Pelkoa herättää keho, joka on kerran jo pettänyt, mutta toisaalta myös se, jos kehossa ei tunnu kipua. Nuorena kuoleminen pelottaa, samoin se, jääkö itsestä mitään jälkeä maailmaan ja rakkaiden sydämiin. Kaikkien pelkojen luettelemisen jälkeen kappale päättyy kuitenkin toivoa herättävästi: I´m alive.

Aamutakki, siivet 

Levyn julkaisukonsertissa yhdistyivät musiikki, mediataide ja pukusuunnittelu. Swan kertoo blogissaan saaneensa David Bowielta vaikutteita ilmaisuunsa ja eri taidemuotojen yhdistämiseen. Bowie kuoli syöpään tammikuussa 2016. Swan osoitti kunniaa Bowielle esittämällä konsertin viimeisenä kappaleena Space Oddityn.

Konsertin – samoin kuin levyn – tunnelma oli intensiivisen harras: surullisen kaunis ja koskettava, mutta myös toivoa antava ja lohdullinen. Swanin hitaat askeleet lavalla korostivat elämäntilanteen pysähtyneisyyttä. Pysähtynyttä elämää, jolloin ehtii miettiä. Elämäntilannetta, jota on tarve purkaa ja käsitellä musiikin avulla.

Asetelma oli pelkistetty. Kuten Swan, myös koko bändi liikkui esityksen aikana eri puolilla lavaa. Keskeisessä osassa niin valkokankaalla esitetyissä videoissa kuin lavallakin oli sänky, jonka ympärillä elämä tapahtuu. Laulajan yllä oleva aamutakki oli ensin musta, muuttuakseen jonkinlaisen pakkopaidan ja siipien kautta valkoiseksi. Hyvältä tuoksuvaan aamutakkiin viitataan myös levyn avauskappaleessa.

Olin kuullut Astrid Swanin musiikkia livenä aiemminkin. Hän esiintyi kesällä 2016 SuomiAreenassa järjestetyssä Monokini 2.0 -showssa. Myös tuossa esityksessä yhdistyi monta ilmaisutapaa: musiikki, muoti ja videotaide.  Mallit – tavalliset, syövän sairastaneet naiset – olivat silminnähden voimaantuneita ja liikuttuneita. Minuun esitys teki erittäin suuren vaikutuksen, eikä kyyneliltäkään voinut välttyä. Tunnelma välittyy hyvin myös tämän videon kautta. Videon musiikkina on Astrid Swanin Four Months to Kill.

Kiitos ja suositus

Syöpään sairastuneelle The Bed and Beyond toimii vertaistukena, tunteiden ja tunnelmien sanoittajana sekä ennen kaikkea antaa toivoa. Läheisille se tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää sairastuneen ajatuksia ja käyttäytymistä helpottaen kohtaamista. Minulle avautui levyn ja konsertin myötä paljon uutta teemoista ja ihmisistä, joiden parissa työskentelen. Mutta ennen kaikkea opin jotain elämästä. Kiitos.

Tietoa tulevista keikoista löytyy Astrid Swanin Facebook-sivulta.

Kategoria(t): Syöpä | Avainsanat: , , , | Yksi kommentti

Paimen, puutarhuri vai primus inter pares?

Johtajan roolit

Sosiaali- ja terveysjohtamisen Executive MBA -opinnot käynnistyivät kaksipäiväisellä Strateginen johtaminen -osuudella. Vuorineuvos Kari Neilimon luotsaama kokonaisuus oli erittäin informatiivinen ja innostava. Se oli minulle myös hyvin ajankohtainen, onhan Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen strategia juuri valmistunut ja tämän vuoden haasteena on sen implementointi.

Strateginen prosessi

Strategia on johtava ajatus pitkäjänteisestä tavasta saavuttaa asetetut päämäärät. Strategiassa olennaista on proaktiivisuus, ei reaktiivisuus: luodaan tulevaisuus, ei arvailla sitä. Strategiassa on aina kyse muutoksesta.

Johtajan tehtävä on johtaa strategista prosessia. Tarvitaan aikaa asioiden uudelleen miettimiselle (re-thinking). Seuraavaksi pohditaan, mitä se tarkoittaa käytännössä meidän organisaatiossamme (re-formulating). Lopuksi asiat viedään käytäntöön (re-practising). Neilimon mukaan käytäntöön vieminen korostuu usein liikaa. Olisi hyvä panostaa enemmän asioiden uudelleen miettimiseen.

Innostavaa konkretiaa

”Strategia on toimiva, kun kuulijan silmät kirkastuvat,” kiteytti kurssilla vieraillut Kari Varkila. Pahimmillaan strategia jää vain pakolliseksi asiakirjaksi, jonka tekeminen on vaatinut paljon resursseja. Parhaimmillaan se antaa suunnan koko organisaatiolle ja avaa myös ulkopuolisille mistä organisaation toiminnassa on kyse.

Johtajalle strategia on keskeinen työkalu, mutta haasteena on saada myös esimiehet ja henkilöstö omaksumaan se. Neilimon mukaan johtaminen on tänä päivänä informaatioammatti. Johtajan on kyettävä viestimään strategiasta innostavasti ja riittävän konkreettisesti, jotta jokainen työntekijä kokee strategian tavoitteet ja arvot itselleen tärkeiksi.

Johtaja on alkemisti

Mikä on johtajan rooli organisaatiossa? Johtaja voidaan nähdä hyvänä paimenena, joka johdattaa laumaansa. Gary Hamelin mukaan johtaja on puutarhuri, joka huolehtii organisaation rakenteista ja jonka tehtävä on jättää puutarha seuraajalleen paremmassa kunnossa kuin sen itse sai. Sosiaali- ja terveydenhuollossa johtaja on usein primus intrer pares – ensimmäinen vertaisten joukossa.

Johtajan on hallittava A (Academy), B (Business) ja C (Consulting). On siis tunnettava teoria ja oma toimiala. Lisäksi on oltava halua ja kykyä ratkaista ongelmat.

Kari Neilimon mukaan johtajalla on neljä roolia:

  • Päätöksentekijä
  • Tavoitteiden saavuttaja
  • Konsensuksen hakija
  • Alkemisti

Alkemistilla tarkoitetaan, että johtajan tehtävä on saada olemassa olevista aineksista aikaan jotain uutta. Melkoinen lista erilaisia rooleja, jotka voivat olla osin jopa ristiriitaisia keskenään.  Siinäpä haastetta yhdeksi elämäksi! Onneksi johtamista ja johtajuutta voi opiskella ja opetella.

Sodasta ja autotehtaista järjestöihin

Oli mielenkiintoista tutustua strategisen johtamisen historiaan ja erilaisiin viitekehyksiin. Liikemaailma on omaksunut strategisen ajattelun sotastrategioista ja autoteollisuudesta. Äkkiseltään voisi ajatella, että sota, autotehtaat ja bisnes olisivat kaukana sote-järjestöjen toiminnasta. Mutta juuri järjestöissä tarvitaan strategista johtamista. On pakko tietää tavoitteet, päättää rajaukset ja sopia arvot, muuten käy niin, että yritetään pelastamaan koko maailma.

Strategisen ajattelun suuntauksissa on edetty kilpailuedusta, manageroinnista ja muutosjohtamisesta kohti verkostojen johtamista ja asiakkuuksien maailmaa. Järjestön johtaminen on suurelta osin verkostojen johtamista. Asiakasnäkökulmakin on tärkeä, ovathan järjestöt olemassa ihmisiä varten. Seuraavassa EMBA-opintojaksossa päästäänkin sukeltamaan asiakkuuksien ja verkostojen johtamiseen. Tuskin maltan odottaa!

Kategoria(t): Johtaminen | Avainsanat: , , , , , | Yksi kommentti

Opiskelua, kasvua ja ystäviä – 20 vuotta SAMKin sosionomikoulutusta

SAMK sosionomit

Tällä viikolla sain olla juhlimassa Satakunnan Ammattikorkeakoulun 20-vuotista sosionomi-koulutusta.

Omien parissa 

Vuonna 1996 aloitin tuolloin vielä väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa sosiaalialan opinnot. Kaikki oli uutta – esimerkiksi ammattinimike selvisi vastasi lähellä valmistumisajankohtaa. Sosionomi-koulutus ei ollut ykkösvaihtoehtoni, sillä minusta piti tulla luokanopettaja. Onneksi päädyin kuitenkin ammattikorkeakouluun.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koin olevani omieni joukossa. Peruskoulussa luokat muodostuivat asuinalueiden mukaan, lukiossa koulumenestyksen perusteella. Nyt koolla oli ryhmä ihmisiä, joita kiinnostivat samankaltaiset asiat ja jotka oli pääsykokein ja soveltuvuustestein valittu. Ryhmäytymistä tuettiin monin keinoin. Heti opiskelujen alkuvaiheessa meidät lähetettiin Kullaalle leirille, jossa nukuimme laavuissa ja rakensimme yhdessä maakellarin.

Pohja ammatillisuudelle

Sittemmin olen opiskellut lisää, enkä työurallakaan ole varsinaisia sosionomin töitä juurikaan tehnyt. Silti sosionomi-koulutus on kaiken pohja. Sieltä ammennan niin substanssipuoleen kuin erityisesti ihmisten kohtaamiseen. Sosiaalipegoginen viitekehys auttaa näkemään ihmiset kokonaisina – oman elämänsä, yhteisönsä ja yhteiskunnan osina. Se myös uskoo ihmisten omiin voimavaroihin ja kasvuun. Myöhemmin opiskelin yliopistossa sosiaalipolitiikkaa, joka toi tähän kokonaisuuteen yhteiskunnallisempaa näkemystä.

Opintoihin kuului paljon työharjoittelua ja työelämäprojekteja. Pääsimme haastaviin paikkoihin. Minä tein harjoitteluja muun muassa nuorisokodissa ja psykiatrisen sairaalan nuorten osastolla. Oli pakko löytää ammatillinen suhtautuminen – jokaiseen elämäntarinaan ei voinut upota. Tämä on osoittautunut tärkeäksi työtaidoksi ja auttanut jaksamisessa haastavissa tilanteissa.

Elämää, ei vain opiskelua

Opiskeluvuosia muistellessa mieleen palautuu paljon muutakin kuin pelkkää opiskelua. Parikymppisenä sitä etsii itseään ja ainakin minulle nuo vuodet olivat kasvun ja muutoksen aikaa elämän monilla osa-alueilla. Opiskelukavereiden kanssa elettiin – ei pelkästään opiskeltu. Miten hienoa oli taas tavata heitä, kuten myös tärkeää opettajaamme ja opastajaamme Kaarinaa. Ihan kuin kaksikymmentä vuotta olisi tuosta vain pyyhkäisty pois!

Vaikka tapaaminen opiskelukavereiden kanssa oli ihana, en voinut olla miettimättä luokkakokousten ongelmaa. Itse nimittäin välttelin vastaavia tilanteita vuosien ajan. Elämässä ei aina kaikki mene niin kuin olisi toivonut ja helposti tuntuu, että kaikilla muilla on asiat paremmin. Ei ole helppoa vastata kysymyksiin työurasta, parisuhteesta ja lapsista, jos itse on työtön, eronnut tai tahattomasti lapseton.

 

Kategoria(t): Työelämä | Avainsanat: , , | Kommentoi

Johtamisen huoneentaulu

Johtamisen huoneentaulu

Olen alusta lähtien kirjoittanut tätä blogia lähinnä itselleni – saadakseni päässäni pursuilevat ajatukset jäsenneltyä. Blogi toimii myös muistiona. SuomiAreena-viikon aikana oli helppo tsekata blogista etukäteen suunnittelemani ohjelma. Lukemistani kirjoista poimin blogiin parhaat oivallukset ja palaan niihin, kuten vaikkapa suosikkiini Työkirjaan, aina silloin tällöin.  Ja jos  bloggauksistani on apua muille, niin se on bonusta.

Näin kesäloman jälkeen olen kaivannut orientaatiota työsyksyä varten. Sitä löytyi artikkeleista ja bloggauksista. Ajattelin ensin tehdä tärkeimmistä pointeista huoneentaulun työhuoneeseeni, mutta päätinkin tehdä bloggauksen – jos vaikka siitä olisi iloa jollekin muullekin.

Yhteinen tavoite

Selkeä yhteinen tavoite on kaiken johtamisen ydin, niin ihmisten kuin organisaatioidenkin johtamisessa. Johtajan tehtävä on auttaa yhteisen tavoitteen löytymisessä ja sen jälkeen kyllästymättä viestiä siitä niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Yhteinen tavoite tuo merkityksen jokaisen työntekijän työlle.

Meillä Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä eletään mielenkiintoisia aikoja, sillä olemme strategiaprosessin myötä kiteyttämässä omaa tavoitettamme. Työ on vielä kesken, mutta sen verran uskallan veikata, ettei tavoite tule olemaan sama kuin eräällä yritysjohtajalla, joka taannoin haastattelussa kehuskeli lempinimellään Mr Liikevoitto.

Isot linjat

Kun yhteinen tavoite on löytynyt, pitää työntekijöiden saada tehdä työnsä omalla tavallaan, yhteisesti sovittujen raamien puitteissa. Mikään ei vie työniloa niin kuin mikromanageeraus. Autonomia puolestaan lisää työssä viihtymistä.

Autonomia edellyttää luottamusta. Kyttääminen ei ole nykyaikaa. Eikä se edes onnistu – kun työ tehdään yhä enemmän tietokoneella ja pään sisällä, on mahdotonta vahtia tehdäänkö koko ajan töitä tai onko työ tuottavaa. Pitää uskaltaa luottaa ja keskittyä suuriin linjoihin.

Ilo ja rentous

Töissä saa olla kivaa, sillä synkistely ei tee työstä tehokkaampaa, päinvastoin. Tärkeily ei lisää asiantuntemusta.  Jokaisen työ on tärkeää, kyse on erilaisista tehtävistä. Yksi on asiakaspalvelija, toinen johtaja. Herättelevää on miettiä, kumman äkillinen poissaolo vaikuttaa enemmän organisaation arkeen.

Ihmiset sitoutuvat ihmisiin, siksi työkaverit ovat tärkeitä. Rennossa ja kaikkia kunnioittavasssa ilmapiirissä myös yhteistyö sujuu. Usein parhaat ideat syntyvät epämuodollisissa tilanteissa. Minä ainakin olen heinäkuun hiljaisten päivien kiireettömissä kahvihuonekeskusteluissa saanut paljon tietoa työtäni ja erityisesti strategiaprosessia varten.

***

Innostuksena näille ajatuksille toimivat seuraavaat tekstit:

Kategoria(t): Johtaminen | Avainsanat: , | Kommentoi