Kaksi vuotta Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä

Pirkanmaan Syöpäyhdistys

Voisin aloittaa tämä tekstin jollakin sopivalla latteudella. Niin se aikaa rientää. En voi uskoa, että siitä on jo kaksi vuotta. No siinähän ne nyt tulivatkin, joten päästää asiaan.

Toinen vuosi ensimmäistä helpompi

Kirjoitin viime vuonna ajatuksiani ensimmäisestä sadasta päivästä Pirsyssä. Nyt  on kulunut jo 730 päivää. Niinhän se on, että tällaiseen työhön asettuminen vaatii oikeastaan kokonaisen kalenterivuoden, eihän kukaan ole seppä syntyessään. Ensimmäisestä vuodesta kun selviää, homma helpottuu. Toisena vuonna on ehtinyt syntyä luottamusta ja näkemystä.

Tyhjensin työhuonettani remontin takia ja löysin muistiinpanoja ensimmäisiltä kuukausilta, muun muassa työntekijöiden toiveita toiminnan kehittämisestä ja uusista palveluista asiakkaille. Ilokseni huomasin, että tuolloin kaukaisilta tuntuneet suunnitelmat ovat nykyään meillä arkipäivää.

Työelämä, psykososiaalinen tuki ja läheiset

Vuosi sitten hyväksytty strategiamme antaa kehittämistyölle pohjan. Tällä hetkellä kolme sisältöasiaa mietityttää minua erityisesti.

Yhä useampi selviytyy syövästä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yhä useampi elää kroonisen syövän tai syövänhoidon aiheuttamien haittojen kanssa. Siksi esimerkiksi työelämäkysymykset on syytä huomioida paremmin. Psykososiaalista tukea tarvitaan nykyistä enemmän niin hoitojen aikana, kuin erityisesti niiden jälkeen. Läheisten osa on usein vaativa ja raskas.

Luottamustehtävien myötä pääsen hyödyntämään työhön liittyvää osaamista ja toisaalta oppimaan uutta. Minut on juuri valittu Pirkanmaan Hoitokotia hallinnoivan säätiön hallitukseen. Kyseessä on Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen perustama, Pohjoismaiden ensimmäinen saattohoitokoti. Toimin myös rintojen omatarkkailua ja myönteistä kehonkuvaa edistävän Tunne Rintasi ry:n hallituksessa.

Sote-uudistus, syöpäkeskus ja sote-emba

Jos latteuksilla jatketaan, niin elämme mielenkiintoisia aikoja. Ykköspuheenaihe on tietysti sote-uudistus. Aina välillä mietin, mitä tehtiin ennen sote-uudistusta, niin tehokkaasti se nyt täyttää työpäivät ja vaikuttaa lähes kaikkeen suunnittelutyöhön. Sote-uudistusta tarkastelen myös Pirsyn yksityisen lääkäriaseman kannalta.

Sote-uudistuksen takia olen tosi iloinen siitä, että Pirsyn toiminta-alue on yhden maakunnan kokoinen. Valtakunnallisessa järjestössä olisi lähes mahdotonta olla mukana 18 maakunnan sote-valmistelussa. Olen kiitollinen, että saan toimia Järjestöt 2.0 -hankkeen nimittämänä järjestöedustajana maakunnan sote-liikelaitoksen palveluja käsittelevässä työryhmässä.

Toinen ajankohtainen aihe on Kansallinen Syöpäkeskus ja siihen liittyvät alueelliset syöpäkeskukset. On ollut erittäin mielenkiintoista olla mukana Tays Syöpäkeskuksen perustamisessa. Yksi konkreettinen esimerkki tästä yhteistyöstä on Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen koordinoima Tays Syöpäkeskuksen potilasfoorumi, jonka puheenjohtajana saan toimia.

Vuosi sitten aloittamani Sosiaali- ja terveysjohtamisen Executive MBA -opinnot ovat tarjonneet loistavia eväitä näiden ajankohtaisten asioiden käsittelyyn. Koulutus toteutuu siis ihan kreivin aikaan. Olen todella kiitollinen työnantajalleni opintojen mahdollistamisesta. Opinnoissa on käsitelty muun muassa seuraavia aiheita, joista olen kirjoittanut tähän blogiinkin:

Valtakunnallisia kehittämistehtäviä

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että siirtyminen valtakunnallisesta järjestöstä alueelliseen on aiheuttanut myös luopumisen surua. Joskus olen ajatellut, että vanhassa vara parempi. Toisaalta taas on niin paljon helpompaa, kun järjestön toimialue on pienempi.

Onneksi saan olla mukana myös valtakunnallisessa kehittämisessä. Syöpäjärjestöissä on hieno eteenpäin menemisen meininki ja kehittämishankkeita on moneen teemaan ja asiakokonaisuuteen liittyen. Suuri verkkosivu-uudistus toteutui onnistuneesti, nyt menossa on yhteisen jäsenpalveluprojektin käyttöönotto.

Kehitämme Syöpäjärjestöjen strategian mukaisesti vapaaehtoistoimintaa. Minulla on ilo ja kunnia toimia kehittämistyöryhmän puheenjohtajana. Innolla odotan, että saamme tuoda näkyväksi Syöpäjärjestöjen uutta vapaaehtoistoiminnan konseptia.

Paitsi keskusjärjestövetoisesti, teemme syöpäjärjestökentällä paljon yhteistyötä myös jäsenjärjestöjen kesken. Erityisen iloinen olen Suomen Syöpäpotilaat ry:n hallinnoimasta Minä syöpä ja työ -hankkeesta, jonka ohjausryhmän puheenjohtaja olen. Yhteishankkeen johdosta olemme palkanneet Pirsyyn työelämäkoordinaattorin ja pystymme entistä paremmin palvelemaan asiakkaitamme myös työelämäkysymyksissä.

Aiemmassa työssäni kirjoitin paljon. Pirsyllä ei ole lehteä, mutta olen saanut kirjoittaa Syöpä-lehteen syöpäaiheisista blogeista kertovan jutun ja nyt on pari kirja-arviota tekeillä. Olemme myös perustaneet Pirsyyn oman blogin. Ilolla olen ollut mukana myös kehittämässä Syöpäjärjestöjen yhteistä viestintää.

Kiitos 

Vielä yksi latteus: yhdessä olemme vahvempia. Olen todella kiitollinen, että minut on otettu mukaan työyhteisööni ja syöpäjärjestöyhteisöön. Tämä kaikki ei ole ollenkaan itsestäänselvää. Arvostan saamaani luottamusta, joskus ihan kyyneliin saakka.

Tästä on hyvä jatkaa. 

***

Lue myös: Mitä Simpukka-vuoden opettivat johtamisesta

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Johtaminen, Syöpä | Avainsanat: , , | Kommentoi

Keikoilla kannattaa käydä

0004458551_10

Lasten Hautausmaa. Kuva: Svart Records

Täällä kastanjapuut ympärillä kukkii / ja kaikki on erilaista kuin Klovharun saaren yllä meille naurava kuu / ja hiljalleen häipyy askeleet / pitkää vaaleaa tietä kotiin

Aamulla mielessä soivat biisit ovat minulle merkki hyvästä keikasta. Tietäjät tietävät, että kastanjapuista lauletaan eilen Tampereen Klubilla esiintyneen Lasten Hautausmaan kolmannen levyn kappaleessa Tove.

Uutta ja yllättävää

Live-musiikin pitää mennä tunteisiin. Haluan itkeä, nauraa, unohtaa kaiken muun. Kuvamuistot säilön Instagramiin, elämykset sydämeen.

En halua kuulla keikalla toisintoa levystä. Minulle kriteeri hyvälle keikalle on, että biiseistä löytyy livenä jotain uutta, yllättävääkin.  Joskus jokin levyllä huomiotta jäänyt biisi nousee esiin. Eilen se oli lavalla trioniskalaukausmaiseen mahtipontisuuteen kohonnut Lasten Hautausmaan ensimmäisen levyn Susien lauma.


Uusia suosikkeja etsimässä

Käyn aika paljon kuuntelemassa musiikkia. Valitsen keikat yksinkertaisesti sen mukaan, mikä musiikki minua koskettaa. Lähes aina se on suomalaista – joskus punkkia, useimmiten jotain, jota en osaa määritellä ja joka ei ehkä noudata mitään genrerajoja.

Viihdyn paremmin pienemmissä keikkapaikoissa, vähän tuntemattomampia bändejä kuunnellen. Kestosuosikkien lisäksi etsin aina uusia (saa vinkata!). Onneksi Tampereella on hyvä tarjonta niin keikkapaikoista, keikoista, kuin paikallisista bändeistä ja musiikintekijöistäkin.

On vain lähdettävä

Keikoille on päästävä säännöllisesti, jo parin viikon tauko aiheuttaa vierotusoireita. ”Mitä olisi elo ilman livekeikkoja? No ainakin hemmetin paljon tylsempää ja kokemusköyhempää,”, sanotaan osuvasti 14.2. vietettävän Valtakunnallisen Keikkapäivän esittelyssä.

Joskus joku ihmettelee, miten jaksan käydä keikoilla. No, on vaan vastustettava kotisohvan kutsua ja lähdettävä. Suosittelen!

 

Lue myös: I´m alive – Astrid Swan teki musiikkia syövästä, pelosta ja toivosta

 

Kategoria(t): Musiikki | Avainsanat: , , | Kommentoi

Saako työpaikalla olla hankala?

patrick-tomasso-216284

Törmäsin LinkedInissä mielenkiintoiseen, Reetta Nurmon aloittamaan keskusteluun, jossa kysyttiin, pitääkö huono ja erikoinen käyttäytyminen sallia työpaikalla henkilölle, jolla on jotain erityisosaamista ja joka ”on aina ollut sellainen”.

Jokaisen työuralle on todennäköisesti osunut vähintään yksi hankala henkilö, ehkä useampikin. Kyseessä voi olla huono esimies, vaikea työntekijä, epäluotettava työkaveri tai järjestöissä mahdollisesti myös koko ajan kapuloita rattaisiin heittelevä hallituksen jäsen tai puheenjohtaja.

Johtajan vika?

Psykologian professori Liisa Keltinkangas-Järvinen puhuu vaikeista alaisista: ”Työpaikoilla on ihmisiä, joita ei saada toimimaan rakentavasti, tehdään mitä tahansa. Yksi työntekijä voi pilata työyhteisön.” Usein syytetään huonoa johtamista: ”Uskotaan, että jos johtaja on hyvä, hän saa alaiset toimimaan.”

”Esimies ei ole roskapönttö, johon voit kaataa pahan mielen ja pettymykset”, linjaa konsultti Henrietta Aarnikoivu. Jos työpaikalla on ”kaikki huonosti” on peiliin katsomisen paikka: mitä itse voisi tehdä toisin. Työpaikalla on tietyt pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan.

Ja tietysti aina välillä todellakin on kyse huonosta johtamisesta. Ehkä pahin yhdistelmä on johtaja, jolla ei ole johtamisosaamista ja joka ei halua tai näe tarvetta kehittyä johtajana ja johtamisessa.

Työyhteisötaidot kunniaan

Työntekijä tai johtaja voi negatiivisuudellaan myrkyttää koko työpaikan ilmapiirin joka johtaa helposti noidankehään: jos minua kohdellaan huonosti, en minäkään halua panostaa yhteiseen hyvään.

Työturvallisuuskeskuksen sivuilta löytyy hyvä määritelmä työyhteisötaidoille:

”Täysivaltaisena työyhteisön jäsenenä toimiminen edellyttää kykyjä ja taitoja vaikuttaa työssä rakentavalla tavalla. Työyhteisötaidot ilmenevät hyvinä tekoina ja käyttäytymisenä sekä myönteisenä asennoitumisena organisaation kannalta keskeisiä asioita, työyhteisön jäseniä, esimiestä ja työpaikkaa kohtaan. Tarvitaan taitoa kuunnella, taitoa tuoda asioita, tahdikkuutta kertoa eriäviä mielipiteitä sekä pyrkimystä tulla ymmärretyksi.”

Bloggauksen lopussa olevalla videolla työhyvinvoinnin dosentti Marja-Liisa Manka antaa viisi vinkkiä yhteisöllisyyden lisäämiseen työpaikalla. Ne ovat:

  1. Huolehdi positiivisesta ilmapiiristä
  2. Valittamisesta vaikuttamiseen
  3. Ole ihmisiksi
  4. Huolehdi itsestäsi
  5. Kysy, miten me lisäämme yhteisöllisyyttä

Työpaikalla ei saa olla hankala

Alussa mainitsemani kysymys synnytti LinkedInissä vilkkaan keskustelun, jonka voisi tiivistää näin:

  • Työpaikoilla saa ja pitää olla erilaisia henkilöitä, samankaltaisia ja -mielisiä henkilöitä rekrytoimalla ei saada riittävän monipuolista osaamista.
  • Huono käytös ei ole sallittua kenelläkään, ei työpaikalla eikä missään muuallakaan. Huonoa käytöstä ei voi kompensoida korkealla asemalla ja oppineisuudella, pikemminkin päinvastoin.

Jokaisen on huolehdittava omasta käytöksestään, mutta lopulta työnantajan vastuulla on se, että työpaikalla on hyvä olla, eikä epäasiallista käyttäymistä sallita  keneltäkään – ei johtajilta, eikä työntekijöiltä.

Miksi tämä kaikki on tärkeää? Työ ei ole ”vain työtä”. Työpaikalla tapahtuva huono johtaminen, epäasiallinen käytös tai kiusaaminen vaikuttavat koko elämään. Onneksi tämä toimii myös toisin päin: hyvä ja innostava työilmapiiri antaa iloa ja energiaa myös työpaikan ulkopuolelle.

Photo by Patrick Tomasso on Unsplash

Kategoria(t): Johtaminen, Työelämä | Avainsanat: , | Kommentoi

Mitä pakenemme tehokkuuteen?

patrick-tomasso-354097

”Tykkään tyylistäsi johtaa, sillä et korosta tehokkuutta.”

Tällaista palautetta antoi yksi työntekijä vuosia sitten. Pohdin kommenttia pitkään. Tunsin huonommuutta ja syyllisyyttäkin lepsuilustani. Eihän työpaikalla ole tarkoitus ainoastaan viihtyä ja viettää aikaa, vaan saada asioita aikaiseksi.

Tehokkuuden ylistys

Kommentti palautui mieleeni kuunnellessani Guardian Long Read -podcastia Oliver Burkemanin artikkelista Why time management is ruinining our lives.

Tapoja maksimoida tehokkuus on monia. Artikkelissa mainitaan muun muassa Inbox Zero (josta minäkin olen kirjoittanut), joka johtaa kylläkin tehokkkuuteen, mutta lähinnä sähköpostin käsittelyssä. Paradoksaalista on, että mitä tehokkaampia olemme, sitä vähemmän meillä on aikaa. Tilalle tulee aina uutta suorittamista. Inbox Zero johtaa yhä suurempaan viestitulvaan.

Artikkelissa todetaan, että nykyään tehokkuus on läsnä koko elämässä. Myös vapaa-ajalla suoritetaan. Ulkoilun sijaan kohotetaan kuntoa. Rentoutumisen sijaan kehitetään itseä. Ja kappas, minäkin huomasin maksimoivani ajankäyttöäni (liittyen tähän bloggaukseen) kuuntelemalla kyseistä artikkelia kävelylenkillä!

Vinkki: Oliver Burke näkyy käsittelevän muitakin mielenkiintoisia aiheita kolumnisarjassaan This column will change your life.

Luovuus syntyy levossa

”Luovuus tarvitsee tilaa ja aikaa. Siitä kumpuavat ideat ja uudet ajatukset. Kyse on tarpeellisesta joutokäyntitilasta”, muistutetaan Ylen työelämää käsittelevässä artikkelissa.

Käsityksemme tehokkuudesta kaipaa päivitystä, huomautetaan toisessa artikkelissa: ”Todella tehokas työnteko voi joskus olla vaikka kahvihuoneessa norkoilua tai päiväunien ottamista työpaikalla. Jos iso ongelma ratkeaa, se voi säästää kuukausien turhalta työltä.”

Joutilaisuus tuottaa luovuutta ja sitä kautta tehokkuutta. Suorittaminen ei ole se juttu. Luovuuden edellytykset ovat joustava mieli ja rento keho, totesin minäkin taannoin.

Mutta miten leppoisuuden ja luovuuden ylläpitäminen työpaikalla on mahdollista? Kyse on työpaikan kulttuurista ja johtamisesta. Ehkäpä alussa siteeraamani kommentti kertoo työnteon tavasta, jota itse olen pyrkinyt sanoillani ja esimerkilläni luomaan: silloin suoritetaan, kun sen aika on, mutta leppoisampina hetkinä otetaan rennommin.

Ja hyvin on tälläkin tavalla – ilman painetta ja vaatimusta maksimaaliseen tehokkuuteen –  tulosta syntynyt. Muistanpa eräänkin projektin, joka ideoitiin ex tempore kahvipöydän ääressä. Projekti sai kolmeksi vuodeksi rahoituksen ja osoittautui erittäin tarpeelliseksi (uteliaille tiedoksi: kyseessä oli SimpukkaParit).

Elämän tarkoitus

Mutta miksi tunnemme vetoa tehokkuuteen? Oliver Burkemanin artikkelin mukaan kyseessä on kuoleman pelko. Ihmisillä on tarve maksimoida tuottavuutensa. Elämä voi loppua milloin tahansa, on siis kiire suorittaa. Tehokkuuden tavoittelussa onkin lopulta kyse eksistentiaalisesta kriisistä.

Kiire on myös keino välttää vaikeiden asioiden kohtaaminen ja pohtiminen. Kiireen ja tehokkuuden keskellä ei huomaa eikä ehdi keskittyä ydinkysymykseen: mikä lopulta on elämässä tärkeää.

Tämä kaikki toi mieleeni filosofi Frank Martelan vaikuttavan TedX-puheen elämän merkityksestä. Jos haluat maksimoida ajankäyttösi, etkä tuhlata koko ajan hupenevaa loppuelämääsi vartin kestävän videon katsomiseen, voin paljastaa Martelan vastauksen:

Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille.

 

Photo by Patrick Tomasso on Unsplash

Kategoria(t): Elämä, Työelämä | Avainsanat: , | Kommentoi

Vaatelainaamo Vaatepuu – muotia ja maailmanparantamista

Vaatepuu”Ihan hyvä puhe, mutta pinnallinen aihe.”
”Toivottavasti et oikeasti ajattele noin”.

Tällaista palautetta sain pidettyäni lukiossa puheen muodin historiasta ja pukeutumisen merkityksestä. Ateljee-ompelijan tyttärentyttärelle – joka itsekin harrasti ompelua – aihe tuli ensimmäisenä mieleen, kun piti puhua jostain itseä kiinostavasta aiheesta.

Hämmennyin. Ikävä kyllä palautteet annettiin tehtävänannon mukaisesti anonyymeillä lapuilla, joten en voinut edes kysyä mitä ajatuksia niiden takana oli.

Paljon muutakin kuin kauniita mekkoja

Tämä yli parinkymmenen vuoden takainen tilanne tuli mieleen, kun kuuntelin Soile-Maria Linnemäen puheenvuoroa vaatelainaamo Vaatepuu Tampereen (entinen Luottovaate) tutustumistilaisuudessa. Olin yhdistänyt vaattelainaamotoiminnan lähinnä ekologisuuteen.

Soile-Maria kuitenkin kertoi, miten vaikeassa elämäntilanteessa ollut nainen oli saanut elämäänsä paljon iloa ja uutta toivoa kauniiden vaatteiden ja vaatelainaamon kannustavan ilmapiirin myötä. Vaatepuusta onkin muodostunut monelle tärkeä yhteisö. Omistaja itse tunnustautuu maailmanparantajaksi, joka kuuntelee suurella sydämellä asiakkaidensa huolia ja toiveita.

Vaatteet ja aatteet 

Minulle vaatteilla ja pukeutumisella oli lukiovuosina ja on yhä suuri merkitys. Eikä siinä ole kyse pinnallisuudesta, vaan muun muassa itseilmaisusta, identiteetistä, itsevarmuudesta, muiden kunnioittamisesta, mielialan kohottamisesta, kokeilemisesta ja vastuullisten valintojen kautta yhteiskunnallisesta vaikuttamisestakin.

Olen jo vuosia pyrkinyt pitämään vaatevarastoni mahdollisimman pienenä. Ostan harvoin ja laadukasta, mieluiten eettistä ja ekologista. Suosin suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita ja mielelläni annan näkyvyyttä ja tunnustusta lempimerkeilleni. Yritän hankkia vain tuotteita, joita todella haluan käyttää kunnes ne kuluvat puhki.

Tämä aiheuttaa tietysti haasteita. Laadukkaimmatkin vaatteet kuluvat, kun niitä käyttää paljon. Monet lempparifarkut, silkkipaidat ja trikoopuserot olen joutunut hylkäämään, kun paikkaaminenkaan ei ole niitä enää pelastanut. Lisäksi vaatevarasto on väistämättä vähän tylsä – kuviollisiin ja kokeileviin vaatekappaleisiin ei kannata satsata, kun pitää olla varma, ettei hutiostoksia tule eikä toisaalta halua jäädä mieleen henkilönä, jolla on aina se sama kuviollinen mekko yllä.

Vaatteiden kirjasto

No miten vaatteiden lainaaminen sitten toimii? Soile-Maria vertasi Vaatepuuta kirjastoon. Tietyksi määräajaksi lainataan vaatteita sitten ne palautetaan ja lainataan jotain muuta. Vaatepuussa jäsenet saavat lainata kerrallaan kaksi tai kolme vaatetta/asustetta. Tuotteet vaihdetaan minimissään viikon, maksimissaan kahden viikon välein. Tampereella vaihtopäivä on torstaisin. Puolen vuoden jäsenyys maksaa 150 euroa.

Tietysti ekologisuuskin on läsnä Vaatepuun ideologiassa. Vaatteet todella kiertävät ja niitä käytetään, eikä säilötä kaappeihin. Ostamisen vähentäminen on itse asiassa kaikkein merkittävin ekoteko.

Monen työ vaatii edustamista eikä jokaisessa somekuvassakaan ei voi olla samoissa vaatteissa. Huolestuneena luin Hesarista yhä useampien käyttävän väärin verkkokauppojen palautumismahdollisuuksia ja kuormittavan tätä kautta ympäristöä. Ja vaikka elämäntilanne ei edustamista vaatisikaan, on silti kiva pukeutua myös arkena vaatteisiin, joita ei omaan vaatekaappiin olisi varaa tai uskallusta hankkia.

To be continued

Helposti innostuvana ihmisenä lunastin tietysti heti puolen vuoden jäsenyyden ja nappasin mukaani pari RH Studion paitaa. Heti kotiin päästyäni katsoin omaa vaatekaappiani uusin silmin ja testasin vaikka mitä yhdistelmiä. Jotenkin on sellainen olo, että tällä vaatteiden lainaamisella on muitakin vaikutuksia kuin pelkkä oman vaatevaraston rikastuttaminen. Lupaan raportoida miten tässä käy.

Ensimmäinen ja suurin Vaatepuu on Järvenpäässä. Tampereen lisäksi Vaatepuu löytyy Turusta ja kohta myös Helsingistä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

***

Kuva: Vaatepuu

Kategoria(t): Ekologisuus | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Järjestöjohtamisen lukupiiri

kimberly-farmer-287677

Olemme suunnitelleet Marja Pakarisen kanssa järjestöjohtamisen lukupiirin perustamista vaikka kuinka kauan. Aina se on jäänyt puheen tasolle – olemme jääneet miettimään, onko lukemiselle ja kirjoista keskustelemiselle oikeastaan aikaa. Mutta nyt vihdoin pistimme lukupiirin pystyyn Facebook-ryhmän muodossa. Katsotaan, jos innostumme joskus järjestämään tapaamisiakin.

Johtamisesta ja työelämän kehittämisestä julkaistaan paljon kirjoja. Olen joitakin esitellyt tässä blogissakin. Olen pohtinut erityisesti kirjojen oppien soveltuvuutta järjestömaailmaan. Bloggausten kirjoittaminen on vähän yksinäistä puuhaa, odotan siis innolla, että pääsen keskustelemaan saman kirjan lukeneiden kollegoiden kanssa.

Lukupiiri on tarkoitettu kaikille järjestöjen johtotehtävissä toimiville. Tarkoituksena on jakaa ajatuksia johtamisesta kirjallisuuden kautta ja tutustua uusiin ihmisiin ja ehkäpä järjestöihinkin siinä samalla.

Lukupiirissä luetaan johtamiseen liittyvää ja johtamistyötä tukevaa kirjallisuutta ja keskustellaan mukavassa hengessä kirjoihin liittyvistä teemoista. Tavoitteena on kirjojen avulla pohtia johtajana toimimista, ammatillista kehittymistä ja saada uusia ajatuksia, inspiraatiota ja ideoita työn tueksi.

Tervetuloa mukaan lukupiiriin! Luettavia kirjojakin saa mielellään ehdottaa.

***

Photo by Kimberly Farmer on Unsplash

Kategoria(t): Johtaminen, Kirjat | Avainsanat: | 2 kommenttia

Viisi tapaa parantaa työtapoja

linda-xu-75922

Mistä tietää, että loma on tehnyt tehtävänsä? Ainakin siitä, että levänneet aivot tuottavat uusia ideoita. Kun ei ole kiinni päivittäisessä sälässä, omaa työtään pystyy katsomaan vähän kuin ulkopuolelta.

Edellisen kesäloman jälkeen tein johtamisen huoneentaulun. Tällä kertaa syntyi ajatuksia työskentelytapojen petraamisesta. En ehkä kutsuisi näitä uudenvuodenlupauksiksi, vaan enemmänkin tavoitteiksi.

1. Hoida heti nopeat hommat

Monet pienet tehtävät on helpompi hoitaa heti, vaikka ne eivät olisikaan kiireellisiä. Näin ne eivät kuormita muistia, eikä työpöytä täyty muistilapuista. Sähköpostitulvan en kuitenkaan edelleenkään anna aikatauluttaa työpäiviäni. Johtajana yksi tavoitteeni on, että omat aikatauluni eivät saa hidastaa muiden töiden etenemistä. Pyrin siis kiireen keskelläkin tekemään tarvittavat päätökset ja hoitamaan asiat, jotka edistävät työntekijöiden työtä.

2. Ei palavereita pötkössä

Päivät täyttyvät kokouksista ja tapaamisista. Näiden sovittujen palavereiden väliin yritän jatkossa jättää aikaa, jolloin edistän sovittuja asioita. Kokouksen luonteesta riippuen joitakin asioita voi tehdä jo kokouksen kuluessakin. Liian usein nimittäin käy niin, että kokouksessa syntyy hyviä oivalluksia ja päätöksiä, mutta niihin palataan seuraavan kerran vasta seuraavassa kokouksessa.

3. Listaa ajattelua vaativat asiat

Työpäivät kuluvat usein pikkuasioiden hoitamiseen, eikä johtamisen huoneentaulussakin mainituille isoille linjoille jää aikaa. Suunnittelua ja kirjoittamista vaativat kokonaisuudetkin jäävät monesti jalkoihin ja ne tulee tehtyä vasta kun on pakko. Yksinkertaisinta olisi kalenteroida ajatteluajat. Työskentelytapani on kuitenkin melko spontaani ja luovuuskohtaukset tulevat kun tulevat. Siksi ylläpidän listaa aiheista, joista valitsen yhden, kun sopiva hetki koittaa. Sen sijaan kaikkien asioiden listaamiseen yhdelle todo-listalle en usko, minulla se ainakaan toimi.

4. Ydinasiat ja uudet ajatukset muistiin

Tiedätkö tunteen, joka iskee, kun on istunut koko päivän koulutuksessa ja joku pyytää tiivistämään tärkeimmän opin? Ja kun ei pysty sanomaan yhtään mitään. Työssäni saan olla tekemisissä mielenkiintoisten asioiden ja fiksujen ihmisten kanssa. Koko ajan ei voi kaikkea yrittää oppia tai painaa mieleen. Mutta nyt otan tavaksi kirjata muistiin kaikkein tärkeimmät opit ja pohdituttamaan jääneet ajatukset sekä viisaimmat sitaatit. Ihan vain lauseen tai pari. Ja ennen kaikkea palaan niihin myöhemmin.

5. Siirtymät hyödyksi

Elämä ei ole pelkkää työtä. Olen jo ajat sitten ryhtynyt kirjaamaan kalenteriin seuraavan viikon liikunnat – muuten kuntoilulle ei jäisi aikaa epäsäännöllisessä ruuhkavuosielämässä. Nyt lisään rutiineihin siirtymien tehokkaamman hyödyntämisen liikkumiseen (kävely, portaat!) ja englannin opiskeluun (WordDive bussimatkoilla, The Guardian`s Audio Long Reads ja muut podcastit kävellessä) sekä tavoitteelliseen somen käyttöön.

Bonus

Sitten on vielä yksi tärkeä asia, joka helposti unohtuu, mutta josta onneksi nykyään puhutaan paljon. Ja sama asia auttaa myös siihen, ettei tällaisia työtapojen tuunausideoita tai suurten linjojen pohtimista tapahdu vain pitkien lomien jälkeen. Kyseessä on tietysti palautuminen. Tänä vuonna kalenteroin työn, opiskelun ja liikunnan sekä muiden harrastusten lisäksi myös riittävästi aikaa levolle ja palautumiselle.

Muutama artikkeli levosta ja palautumisesta:

Työterveyslaitos: Palautuminen on tärkeä osa elämäntapamuutosta

HS: Levosta tulee treenaamisen kuumin trendi

Yle Tiede: Lepo seuraava megatrendi vai elävä tasapaino unen, levon ja aktiivisuuden välillä?

Kategoria(t): Työelämä | Avainsanat: | Kommentoi