Joitakin ajatuksia joulusta

Kuten kaikki perhejuhlat, joulu on yhtä aikaa upeaa ja tuskaista aikaa, kirjoittaa Jarkko Tontti kolumnissaan:

Jouluna joutuu pysähtymään ja miettimään elämäänsä. Tätä kaikkea. Joulussa tiivistyvät ihmisenä olemisen hienoimmat ja ikävimmät puolet. Siksi se on tärkeä.

Kyllä, joulu on monelle vaikeaa aikaa. Elämän menetykset ja puutteet saavat ison merkityksen. Olkoon kyseessä sitten läheisen kuolema, avioero, katkenneet välit sukulaisiin tai lapsettomuus, kaikki kokemukset nousevat pintaan. On viiltävää saada joulukortteja – täydellisiä kuvia täydellisistä lapsista ja onnellisista perheistä – kun omassa elämässä on särö.

Irti materiasta

Kysyin lapselta, mitä hän eniten odottaa joulussa. ”Että saa syödä piparkakkutalon,” kuului vastaus. Miehet odottavat kinkua ja naiset yhdessäoloa. Silti ihmiset rakentavat joulun materian ympärille. Etsitään hampaat irvessä joululahjoja ihmisille, jotka eivät lahjoja halua.  Joulun jälkeen hittilahjat muuttuvat roskaksi, josta kauppiaat yrittävät päästä eroon lähes ilmaiseksi. Itse tehdyt lahjat ovat kivoja, mutta kuinka moni oikeasti haluaa vaikkapa lasipurkillisen herneitä, olkoon kuinka koristeellinen purkki tai kaunis ajatus tahansa. Lahjan saaja joutuu esittämään, että iloitsee lahjasta. Kodit hukkuvat tavaraan, maailma hukkuu roskaan.

Irti stressistä

Viisi päivää ennen joulua kuulin uimahallin pukuhuoneessa kolmen keski-ikäisen naisen voivottelevan, miten pitää vielä joululiinakin silittää. On siinäkin stressin aihe. Kuka oikeastaan pakottaa tekemään jouluna mitään? Olisiko rentoutuminen pitkän pimeän syksyn jälkeen tärkeämpää, kuin itsensä uuvuttaminen jouluvalmisteluilla? Näin kommentoi taiteilija ja toimittaja Rakel Liekki Twitterissä:

Onko joulustressi? Voin auttaa: Ei ole pakko tehdä mitään mitä ei ehdi. Suunnitelmia voi muuttaa. Ei tämä elämä mikään kilpailu ole.

Asiat kannattaa laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos ryppyinen joululiina on suurin murhe, taitaa elämässä lopulta olla kaikki ihan hyvin. Ystäväni on joutunut pelkäämään lapsensa sairauden takia. Nyt, kun tilanne on parempi, hän päivitti jouluajatuksiaan Facebookiin:

Ressiä ei pukkaa niin millään! Kun saadaan olla yhteydessä, niin kaikki on oikeastaan ihan täydellistä!

Irti täydellisyyden tavoittelusta

Ovatko tavoitteet liian korkealla? Suvi Ahola pohtii kolumnissaan miten unelmien joulun valmistamiseen pitäisi ottaa töistä lomaa:

Jos kaikkia siihen liittyviä vaatimuksia pyrkisi toteuttamaan, ei marraskuun puolenvälin jälkeen ehtisi töihin lainkaan, ei ehkä nukkumaankaan. Tässä suhteessa joulu on kuin moderni lastenkasvatus tai terveellinen ruokavalio: runsaudensarvi täynnä vankkoja, usein keskenään täysin ristiriitaisia tavoitteita. Pitäisi juhlia ja hiljentyä, syödä hyvin ja varoa kaloreita, antaa ja saada, mutta myös arvostaa aineetonta.

Riittäisikö vähempikin? Virpi Salmen kolumnissa jouluihmisen ympärillä ei ole marttyyrin eikä pyhimyksen sädekehää.

Jos juuri näinä päivinä kurkkii hämärässä talojen ikkunoista sisään, saattaa nähdä, kuinka jouluihminen istuu pöydän ääressä juomassa glögiä ja syömässä kaupan piparia.

Armollisuus itseään kohtaan on hyvä muistaa joulunakin.

Irti identtisyydestä

Jouluna Suomi ajautuu yhtenäiskulttuuriin. Aivan kuin juhannuksenakin, kaikkien on juuri samalla kellonlyömällä lähdettävä maakuntiin pyhäpäivien viettoon. Jouluna kuuluu kaivata rauhaa. Minua kaupungin tyhjät kadut ja suljetut liikkeet ahdistavat. Vaikka pysyttelisin vain kotona, ajatus siitä, että jossain on elämää, piristäisi. Mieluiten viettäisin joulun rennosti yhdessä ystäväperheiden kanssa. Tai jopa brittityyliin pubissa osana isoa, iloista väkijoukkoa. Suomalaiset pubit tosin ovat joulupyhinä joko kiinni tai tyhjiä lukuun ottamatta muutamaa suruaan hukuttavaa yksinäistä.

Mitä tilalle?

Omannäköinen joulu: riehakas, onnellinen, harras tai surullinen. Siivousta ja joulutouhuja, jos niistä nauttii. Kokkailua ja hyvää ruokaa tai sitten jotain valmiina hankittua. Tai ei joulua ollenkaan, vain kaivattu tauko arkeen ja muutama lepopäivä. Tai joulu töiden parissa. Jos jouluun ei lataa odotuksia, ei juuri haittaa onko maa valkoinen, musta vai vihreä. Minulle parasta joulussa ovat välipäivät: joulun paineet ovat ohi, mutta loma vielä jatkuu. Ja ihmiset palavaat neljän seinän sisältä kaupunkien kaduille, on jälleen elämää.

joulu

Viisivuotiaan näkemys joulusta.

Advertisements

Tietoja Anne Lindfors (@anne_lindfors)

Järjestötoimija ja maailmanparantaja. Asuu Tampereella. Toiminnanjohtajana Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä. www.pelastamaailma.wordpress.com
Kategoria(t): Elämä, Lapsettomuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Joitakin ajatuksia joulusta

  1. Paluuviite: Armollisuus ja urhoollisuus | Pelasta maailma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s