Tunneäly kunniaan – myös työpaikoilla

Lukiossa luokallani oli poika, jota pidettiin lähes nerona. Hän sai kaikista aineista pelkkiä kymppejä ja tiesi aina oikeat vastaukset. Opettajiin hän suhtautui ylimielisesti, eikä aina edes viitsinyt vastata heidän kysymyksiinsä. Luokkakavereiden kanssa hän ei juurikaan ollut tekemisissä.

Viime kesän luokkakokouksessa (jossa kyseinen henkilö ei tietenkään ollut paikalla), nousi hänen älykkyyteensä puheeksi. Monien hehkuttaessa hänen älyään, heitin kysymyksen siitä, mitä oikein on älykkyys. Eikö voida ajatella, että kyseiseltä henkilöltä puuttui sosiaalista älykkyyttä? Ajatukseni ei saanut vastakaikua. Kuulemma kyseisen henkilön ei tarvinnut välittää sosiaalisen elämän pelisäännöistä, koska hän on niin kovin älykäs.

Kuka oikeastaan on älykäs? Onko henkilö, joka tietää pieneltä sektorilta kaiken mahdollisen älykkäämpi kuin henkilö, jolla on tietoa laajalta alueelta sekä halu ja taito ottaa asioista selvää? Entä voidaanko jonkun sanoa olevan ylivertaisen älykäs, jos hänellä ei ole mitään kykyä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa? Eikö älykkyytä ole myös taito sopeutua tilanteeseen kuin tilanteeseen ja kompensoida heikompia puoliaan?

Ilman sosiaalista älykkyyttä – jota myös tunneälyksi kutsutaan – on elämä aika tylsää ja yksinäistä. Maailma näyttäytyy vähemmän kaoottisena, kun ymmärtää, että järjen lisäksi myös tunteet ohjaavat ihmisten käyttäytymistä.

Kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa on myös merkittävä työyhteisötaito, johon kiinnitän rekrytoidessani erityisen paljon huomiota.Viime aikoina onkin julkaistu useita mielenkiintoisia bloggauksia ja haastatteluja tunnälystä työelämässä ja johtamisessa.

Viestintäpäällikkö Sanna Fäldt huomauttaa Pilkun paikka -blogissa, että  oikotietä työntekijöiden tunteiden ohi ei ole:

Työpaikalla on usein kymmeniä, satoja tai tuhansia työntekijöitä, joilla kullakin on oma sielunmaisemansa. Työpaikoilla me suunnittelemme ja tavoittelemme yhdessä yhtiölle tärkeitä päämääriä. Tunteemme ovat myös mukana työpaikalla, vaikka niistä ei siellä usein puhutakaan – ainakaan virallisesti.

Konsultti ja yritysvalmentaja Esa Lehtinen avaa oivaltavasti ja perusteellisesti tunneälyä  blogissaan:

Työyhteisöissä tarvittavia sosiaalisia taitoja on monia, mutta niistä tärkeimpinä voidaan pitää toisten ihmisten ymmärtämistä, palvelualttiutta, muiden kehitystarpeiden huomaamista, erilaisuuden hyväksymistä ja hyödyntämistä sekä tietoisuutta ryhmän tunneilmastosta ja valtasuhteista.

Kun työyhteisöissä ymmärretään se, että erilaiset ihmiset ja erilaiset mielipiteet eivät ole uhka työyhteisön toiminnalle vaan rikkaus ja menestyksen ”lähde”, työyhteisö parhaimmillaan saavuttaa loistavia tuloksia.

Myös johtamisessa tarvitaan tunneälyä. Puhekouluttaja Juhana Torkki kertoo Hesarin haastattelussa, että  johtajia täytyy muistuttaa ihmisyyden perusasioista, kuten tunteiden merkityksestä, huomaavaisuudesta ja kunnioittavasta kommunikaatiosta.

Isojen yritysten johtajien päät ovat täynnä exceltaulukoita ja tietoa, mutta he unohtavat herkästi, miten ihmiselle puhutaan. Heidän kanssaan sitten mietitään, miten puhe olisi inhimillistä. Jos esimerkiksi aikoo vaatia työntekijöiltään alkavana vuonna parempaa suoritusta, pitäisikö ensin kiittää viimevuotisesta.

Tunneäly ei tarkoita psykologisointia eikä tunteiden valtaan joutumista, selventää Esa Lehtinen edellä mainitussa blogissaan. Hänen mukaansa parhaat johtajat kuuntelevat ja ymmärtävät muiden tunteet sekä tarvittaessa antavat neuvoja tyrkyttämättä kuitenkaan omaa diagnoosiaan asian syistä.

Tuleekin löytää se ”kultainen keskitie”, jossa oikea tunneälyn ja tunnetaitojen ymmärtäminen vie samalla myös organisaation toimintaa eteenpäin.

Johtaja Matti Vesala menee Psyconin blogissa vielä astetta pidemmälle. Hän ehdottaa, että lopetetaan kokonaan tunnejohtamisesta puhuminen, sillä johtajuuden koko olemus on tunteiden ymmärtämisessä ja niihin vaikuttamisessa.

Johtajuus ilmenee ihmisten tahtona seurata johtajaa tai oikeastaan johtajan viestimää merkitystä. Päätös seuraamisesta on harvoin laskelmoitu. Niinpä johtajuuden ytimessä onkin tunnereaktioiden herättäminen sekä halu ja kyky ymmärtää omia ja muiden ihmisten tunteita.

Käytetäänpä sanaa tunnejohtaminen tai ei, lienee aika jo vähitellen päästää irti ajatuksesta, että töissä unohdetaan tunteet ja hoidetaan asiat asioina. Aina kun on kyse ihmisistä, on kyse myös tunteista. Ja mitä älykkyyteen tulee, niin ainakin minun mielestäni kaikkein älykkäimpiä ihmisiä ovat ne, jotka loistavat niin tiedollisella kuin sosiaalisella puolellakin. Älykäs henkilö osaa esimerkiksi työryhmätyöskentelyssä  poimia osallistujien heittämät ajatukset, yhdistää ne omaan tieto- ja kokemuspohjaansa, tehdä tästä kaikesta synteesin ja vieläpä esittää sen niin, että kaikki tuntevat olleensa mukana keksimässä tätä ideaa, ja ilomielin hyväksyvät sen.

Mainokset

Tietoja Anne Lindfors (@anne_lindfors)

Järjestötoimija ja maailmanparantaja. Asuu Tampereella. Toiminnanjohtajana Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä. www.pelastamaailma.wordpress.com
Kategoria(t): Johtaminen, Työelämä Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s