Keitit hyvät perunat, halataan!

Ystäväni oli ollut järjestämässä kansainvälistä konferenssia. Hän tuskaili palautteen puutetta. Etenkin aasialaisilta oli mahdotonta saada kehittämisideoita, kun ”everything was very well”. Matti Vesala raportoi blogissaan vähän toisenlaisesta palautteesta: siitä, miten hänen unelmaltaan katkaistiin siivet ja hänen tavoitteensa väitettiin mahdottomaksi saavuttaa. Vaikea tilanne ja totaalisen väärä tapa antaa palautetta saivat aikaan kuitenkin jotain hyvää: Matti pohtii tekstissään ansiokkaasti sitä, miten palautetta ei ainakaan kannata antaa.

Minulle on käynyt joskus vähän samoin. Koko osaamiseni, visioni ja uskoni tulevaan mitätöitiin. Epäiltiin niin kykyäni johtaa, kuin organisaation mahdollisuuksia selviytyä tulevasta. Minua syytettiin katteettomasta optimismista, mutta jälkikäteen tajusin, että aseena oli katteeton pessimismi. Tuolloin olin nuori ja kokematon ja jouduin keräämään palasia pitkään.

Vähitellen uskoni palautui ja hyvä niin. Johtaja ei nimittäin saa koskaan menettää uskoaan tulevaisuuteen, sillä miten käy, jos johtajan mielestä organisaatiolla ei ole selviytymismahdollisuuksia? Johtajalla pitää olla usko ja visio. Aina nämä eivät perustu tarkkoihin laskelmiin, vaan enemmänkin intuitioon oikeasta suunnasta ja tavoista päästä sinne. Haastaa toki saa, mutta ei vetää mattoa jalkojen alta. Optimismi löytyy myös Markku Pykäläisen  johtajaominaisuuksien TOP 5 -listalta.

Palautteen vastaanottaminen ei ole helppoa. Olen saanut osana JET-opintojani kahteen otteeseen 360 asteen palautetta. Menetelmässä anonyymia palautetta antavat niin esimies, alaiset, sidosryhmät, yhteistyökumppanit kuin kollegatkin. Siihen kuuluu myös itsearviointi. Ensimmäisellä kerralla avasin palauteraportin vasta yön yli nukuttuani, niin paljon jännitti. Palaute oli pääsääntöisesti positiivista, mutta osin ristiriitaista. Tämä kertoo osaltaan siitä, että ihmiset saattavat kokea saman henkilön ja saman tilanteen hyvin eri tavalla. Maailma on jokaiselle eri.

Jotkut kommentit osuivat arkaan paikkaan. Ne olisi ollut helpointa mitätöidä väärinä. Vaikeampaa oli pohtia ja analysoida niitä. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon kokonaisuus: yhden palautteen takia ei vielä kannata tehdä täydellisiä suunnanmuutoksia. Jos sadasta ihmisestä yksi antaa palautetta, ei se tarkoita, että kaikki sata olisivat samaa mieltä.

Rakentavan palautteen vastaanottamisessa olennaista on halu kehittyä. Jos luulee olevansa täydellinen, voi käydä niin kuin Esa Lehtisen blogissaan kuvailemalle, omasta mielestään täydelliselle johtajalle: ”Nyt luetaan kohta kerrallaan! Ja kukin teistä tunnustaa, mitä on minusta arviointiin kirjoittanut! Ja miksi!”. Jonkun voi toisaalta olla vaikea ottaa vastaan positiivista palautetta. Perfektionisti ei ole koskaan tyytyväinen omaan työhönsä. Jos pomo tai työkaveri kehuu, tarkoittaa se, että he ovat väärässä tai haluavat mielistellä.

Kukaan tämän blogin fiksuista lukijoista ei tietenkään ole koskaan katsonut Big Brotheria. Mutta jos olisi, saattaisi muistaa kauden 2005 voittajan Perttu Sirviön ja hänen legedaarisen tokaisunsa: ”Keitit hyvät perunat, halataan!”. Perttu kyllästyi kilpakumppaneidensa jatkuvaan toistensa kiittelyyn ja halailuun. Työpaikka on yhden sortin BB-talo: toisilleen alunperin tuntemattomat, taloon monien hakijoiden joukosta valitut henkilöt viettävät ison osan elämästään yhdessä samojen seinien sisällä. Työpaikalle muodostuu usein oma todellisuutensa, joka on erilainen kuin talon ulkopuolella. Syntyy oma kulttuuri, johon kuuluu myös tapa huomioida toiset ja antaa palautetta (tai olla antamatta).

Helposti ajaudutaan samaan itsestäänselvyyksien tilaan kuin pitkässä parisuhteessa. ”Tottakai minä rakastan, tarvitseeko sitä todistella miljoonilla sanoilla”, lauloi Zen Cafe aikanaan. Työpaikalla – ihan kuin kotonakin – saatetaan olla yhdessä mutta yksin: kukin tekee vain oman työnsä. Työpaikalle, BB-taloon ja parisuhteeseen voi kuitenkin luoda uuden toisen huomioimisen ja palautteen antamisen kulttuurin. Esimerkin voima on tässä suuri. Töissä esimerkin näyttäminen on ensisijaisesti pomon tehtävä, mutta jos hänestä ei siihen ole, voi kuka tahansa aloittaa. Rohkeasti vaan, sillä harvemmin taitaa olla vaaraa liiallisesta positiivisen palautteen antamisesta, vaikka Perttu siihen tuskastuikin.

 

Advertisements

Tietoja Anne Lindfors (@anne_lindfors)

Järjestötoimija ja maailmanparantaja. Asuu Tampereella. Toiminnanjohtajana Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä. www.pelastamaailma.wordpress.com
Kategoria(t): Johtaminen, Työelämä Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s