Maailma muuttuu vapaaehtoistoiminnalla #vapaaehtoistenpäivä 3.12.

Ranta lila

Mistä puhutaan, kun puhutaan vapaaehtoistoiminnasta? Vapaaehtoistoimintaa voidaan lähestyä ainakin kolmesta näkökulmasta. Ensinnäkin se voidaan nähdä palkattomana auttamisena (non-profit -paradigma), esimerkkinä voisi olla vaikkapa vanhusten ulkoiluttaminen. Toiseksi vapaaehtoistoiminta  voi olla vapaa-ajan täyttämistä (vapaa-ajan tutkimuksen näkökulma). Tällaista vapaaehtoistoimintaa on tyypillisesti urheiluseura- ja kulttuuritoiminta.

Vapaaehtoistoimintaa voi katsoa myös laajemmin: vapaaehtoistoimijat ovat yhteisön aktiivisia jäseniä (kansalaisyhteiskuntaparadigma). Tämän kaltaisessa vapaaehtoistoiminnassa motivaatio ei kumpua niinkään altruismista – halusta auttaa – vaan sen rinnalla tai tilalla ovat oma-apu ja vertaisapu, jolloin jaetut tavoitteet ja yhteisten asioiden hoito korostuvat.

Osana elämänkulkua

Vapaaehtoistoiminta voi auttaa selviytymään elämän kriiseistä.  Pro gradu -tutkimuksessani Kun Simpukka aukeaa – tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiivit oli vapaaehtoistoiminta osa lapsettomuudesta selviytymisen prosessia:

”Pelkkä vertaistuki ei minulle oikein riittänyt tai sopinut. Minulle sopii paremmin olla aktiivisemmassa roolissa. Minä voin oikeasti tehdä jotain jonkun hyväksi, saan tästä paljon enemmän. Olen saanut ison roolin. Tuntuu että olen tekemässä jotain suurempaa.”

Vapaaehtoistyötä tekemällä voi olla avuksi muille ja samalla tuntea itsensä tärkeäksi. Aktiivisuudella on iso merkitys: vapaaehtoistoiminta mahdollistaa sen, että voi toimimalla käsitellä lapsettomuutta ja kääntää lapsettomuuden negatiivisuuden positiiviseksi. Olennaista on vapaus valita: vapaaehtoistoimija on valinnut sitoutumisen ja päättänyt toimia. Hän huomaa, että muut saavat apua ja kokee sen palkitsevana. Tuntuu tärkeältä tehdä jotain merkityksellistä.

Arkielämässä on taloudellisia rajoitteita. Työhön pitää olla tietty koulutus ja unelmien työpaikka on monelle vain kaukainen haave. Työpaikalla työnantaja ja esimies määräävät mitä ja milloin tehdään.  Ari Marjovuo on väitöstutkimuksessaan tuonut esiin, että vapaaehtoistoiminnan etu on siinä, että henkilö voi valita toiminnan alueen, jossa voi ilmaista ja toteuttaa itseään.

Vapaaehtoistoiminta on parhaimmillaan vapaata rajoitteista. Ammattikoulutusta tai työkokemusta ei tarvita. Pääsee vaikkapa osallistumaan kansainvälisiin seminaareihin, tukemaan vaikeassa elämäntilanteessa olevaa nuorta, kirjoittamaan jäsenlehteen, puhumaan kokemusasiantuntijana kansanedustajille ja lääkäreille tai vaikuttamaan edunvalvontatyön linjauksiin.

Pro gradu -tutkimuksessani yksi vapaaehtoistoimija oli löytänyt uuden alan, jota aikoi alkaa opiskelemaan, toinen sai arvokasta työkokemusta, kolmas kertoi oppineensa taitoja, joita voi työssään hyödyntää. Kaiken kaikkiaan vapaaehtoistoiminnassa oppii elämästä ja ihmisistä paljon:

”Että kyllä tässä on tosiaan saanut sellaiset avaimet, joista on koko loppuelämän hyötyä, olen oppinut kunnioittamaan toisia ihmisiä.”

Pientä, mutta suurta

Vapaaehtoistoiminnalla voi muuttaa paitsi omaa elämänkulkuaan, myös auttaa muita. Pienikin voi olla suurta. Vapaaehtoistyön avulla voi siirtää jonkun elämän negatiiviselta kehältä positiiviselle. Ja kun yksittäinen vapaaehtoistoimija toimii osana suurempaa organisaatiota, ovat vaikutukset suuremmat.

Kumpuaa vapaaehtoistoiminnan motivaatio sitten auttamisesta, vapaa-ajan täyttämisestä tai vaikuttamisesta, on vapaaehtoistoiminta aina merkityksellistä ja toimii kannanottona. Aika on arvokkainta, mitä ihminen voi antaa. On iso arvovalinta antaa aikaansa tiettyyn tehtävään, oli se sitten potilasjärjestön vertaistukiryhmän vetäminen, nuorten valmentaminen urheiluseurassa tai vauvojen hoitaminen turvakodissa.

Vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka tavat ja väylät tehdä vapaaehtoistoimintaa muuttuvat. Vapaaehtoistoiminta voi olla vastaisku rahan vallan kasvamista ja arvoilmaston kovenemista vastaan. Vapaaehtoistoiminnan mahdollisuudet ovat rajattomat. Sen avulla voidaan – ihminen ja teko kerrallaan – muuttaa maailmaa paremmaksi ja inhimillisemmäksi.

Hyvää kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää!

Lähteitä:

Lindfors, Anne (2014) Kun Simpukka aukeaa – tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiivit. Sosiaalipolitiikan pro gradu. Tampereen yliopisto.

Marjovuo, Ari (2014) Vapaaehtoistyön ytimessä. Järjestömuotoinen vapaaehtoistyö sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta. Akateeminen väitöskirja. Helsingin yliopisto.

Pessi, Anne Birgitta (2011) Vapaaehtoistoiminta – unelmia ja uhkakuvia systeemiälyn näkökulmasta. Kansalaisyhteiskunta-verkkojulkaisu.

Advertisements

Tietoja Anne Lindfors (@anne_lindfors)

Järjestötoimija ja maailmanparantaja. Asuu Tampereella. Toiminnanjohtajana Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä. www.pelastamaailma.wordpress.com
Kategoria(t): Järjestöt, Vapaaehtoistoiminta Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Maailma muuttuu vapaaehtoistoiminnalla #vapaaehtoistenpäivä 3.12.

  1. Paluuviite: Pro gradu: Kun Simpukka aukeaa – tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiivit | Pelasta maailma

  2. Paluuviite: Vapaaehtoistoiminta – yksinäisyyttä vähentävää ja yhteiskunnallisesti merkittävää | Pelasta maailma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s