Pro gradu: Kun Simpukka aukeaa – tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiivit

GraduMiksi ihmeessä joku käyttää vapaa-aikaansa muiden hyväksi? Usein puhutaan halusta auttaa, mutta onko olemassa pyyteetöntä auttamisen halua?

Nämä kysymykset ovat pyörineet mielessäni vuosituhannen vaihteesta asti. Olin tuolloin töissä hampurilaisravintolassa Porissa. Yksi työkavereista harrasti Punaisessa Ristissä ensiapuryhmätoimintaa ja kadonneiden etsimistä. Ensiapupäivystys kuulosti minusta todella epäkiinnostavalta. Itse kulutin oman vapaa-aikani opiskeluun, urheiluun ja lepäilyyn.

Kysymys on kulkenut mukanani noista ajoista asti. Pohdin vapaaehtoistoimijoiden motiiveja kandidaatin tutkielmassani. Sitten elämä toi kohdalleni tahattoman lapsettomuuden, jonka johdosta ajauduin vapaaehtoistoimijaksi – vertaistukiryhmän vetäjäksi ja jäsenlehden toimittajaksi. Jonkun ajan päästä löysin itseni vapaaehtoistoiminnan organisoijan roolista, olinhan tullut valituksi Lapsettomien yhdistys Simpukan toiminnanjohtajaksi.Vuosien varrella olen tehnyt paljon vapaaehtoistoimintaa eri järjestöissä, muun muassa Punaisessa Ristissä, josta koko pohdiskeluni lähti liikkeelle.

Miksi puhutaan lähinnä halusta auttaa, vaikka vapaaehtoistoiminnasta saa usein itselleenkin niin paljon? Motiivaatio mietitytti minua yhä. Oli siis luonnollista, että valitsin sen sosiaalipolitiikan pro gradu -tutkielman aiheeksi. Tahattomasti lapsettomien vertaistuella on omassa elämässäni ollut käänteentekevä vaikutus ja lisäksi sain jokapäiväisessä työssäni jatkuvasti vahvistusta vapaaehtois- ja vertaistukitoiminnan merkityksestä. Valitsin tutkimuksen kohteeksi Simpukan tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiivit.

Gradu pohjautuu pitkälti Anne Birgitta Pessin (aiemmin Yeung) tutkimuksiin ja olen analysoinut haastatteluaineiston hänen timanttimallillaan. Ohjaajani Ritva Nätkinin suosituksesta päädyin analysoimaan aineiston myös tarinallisesti. Iso kiitos kuuluu kaikille haastattelemilleni vapaaehtoisille, jotka kertoivat avoimesti paitsi tekemästään vapaaehtoistyöstä myös omista tahattoman lapsettomuuden kokemuksistaan.

Löysin monipuolisen motiivien kudelman, joka koostuu useista – osin jopa vastakkaisista – motiivitekijöistä. Halu auttaa ei korostunut ja löysin myös itsekkäitä motiiveja. Lapsettomuustarinoista löysin määritelmän niin tahattomattomalla lapsettomuudelle kuin siitä selviytymiselle. Vertaistuen merkitys selviytymisen kannalta on suuri, mutta uskallan väittää, että vapaaehtoistoiminnan merkitys voi olla vielä suurempi. Gradun loppulukuun kokosin vinkkejä, joita järjestöt voivat hyödyntää vapaaehtoistoimintaa organisoidessaan.

Gradu löytyy yliopiston julkaisuarkistosta. Kerään tähän linkkejä artikkeleihin ja bloggauksiin, jossa olen käsitellyt gradun tuloksia ja aihepiiriä.

***

Advertisements

Tietoja Anne Lindfors (@anne_lindfors)

Järjestötoimija ja maailmanparantaja. Asuu Tampereella. Toiminnanjohtajana Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä. www.pelastamaailma.wordpress.com
Kategoria(t): Järjestöt, Lapsettomuus, Vapaaehtoistoiminta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pro gradu: Kun Simpukka aukeaa – tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiivit

  1. Paluuviite: Vapaaehtoistoiminta – yksinäisyyttä vähentävää ja yhteiskunnallisesti merkittävää | Pelasta maailma

  2. Paluuviite: Mitä Simpukka-vuodet opettivat johtamisesta | Pelasta maailma

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s