Uskalla heittäytyä – näin järjestät Superpäivän

Simpukan helmi

Simpukan puheenjohtaja Miia Rajamäki ja toiminnanjohtaja Johanna Repo pääsivät yllättämään minut Simpukan helmi -tunnustuksella. Kiitän kunniasta, arvosta tunnustusta suuresti!

Miten ihmeessä saadaan lähes sata ihmistä vapaaehtoisesti viettämään aurinkoinen maaliskuun päivä vanhan teollisuusrakennuksen kellarikerroksessa? Erityisen haastavaa tämän luulisi olevan aihealueen takia: moni vaikenee tahattomasta lapsettomuudesta ja jää mielummin kotiin kuin lähtee vertaisten pariin.

Uskalla heittäytyä! Näin rohkaisi Kaikkien perheiden Suomi -projektin  Anna Moring Simpukan Superpäivän aloituspuheenvuorossaan. Järjestäjät olivat uskaltaneet heittäytyä, samoin kuin rohkeat osallistujatkin. Mikä oli päivän menestysresepti?

Tee isosti!

Superpäivä oli tarkoitettu niin yhdistyksen vapaaehtoisille kuin kaikille tahattomasti lapsettomille. Päivä rakentui yhteisten puheenvuorojen ja rinnakkaisten työpajojen muotoon. Osallistujia kutsuttiin innostumaan, oppimaan, verkostoitumaan, tutustumaan ja viettämään kiva päivä. Työpajoissa käsiteltiin mm. ryhmänohjaamista, stressinhallintaa,  parisuhdetta ja yhteiskunnallista vaikuttamista.

Ilman heittäytymistä ei Superpäivä olisi onnistunut. Tarvittiin myös hyvien ideoiden jalostamista, isosti ajattelemista, kokeilunhalua, motivaatiota ja valtavasti työtä. Superpivän idea oli lainattu Adoptioperheiden vapaaehtoisten Superlauantaista ja jalostettu Simpukalle sopivaksi.

Tiedotus aloitettiin heti kun päivä oli varmistunut. Mahtipontinen nimi ja siitä johdettu hashtag #SimpukanSuperpäivä takasivat kiinnostavuuden ja näkyvyyden. Kaikkia järjestön somekanavia käytettiin ahkerasti ja viestiä toistettiin. Perinteisiäkään viestintätapoja ei unohdettu. Moni taisi ilmoittautua mukaan saatuaan postissa Superpäivän mainoksen tai viimeistään nähtyään ilmoituksen jäsenlehdessä. Some-viestintä jatkui myös tapahtuman ajan.

Järjestölähettiläitä tarvitaan

Sometyöpaja

Sometyöpajassa tietysti sometettiin! Tässä on tekeillä Instagram-video.

Vaikka olen jo vaihtanut työpaikkaa, sain Superpäivässä ohjata sosiaalisen median työpajan. Pohdimme somen mahdollisuuksia lapsettomuustietoisuuden lisäämisessä, vertaistuen ja yhteisöllisyyden toteutumisessa sekä yhdistyksen jäsenhankinnassa.

Jotta järjestön ajama asia leviää, tarvitaan järjestölähettiläitä: rohkeita ihmisiä, jotka käyttävät omia verkostojaan tiedon jakamiseen. Nämä verkostot ulottuvat paljon laajemmalle ja ovat paljon vakuuttavammat kuin minkään järjestön omat somekanavat.

Sellaiseen järjestöön ei voi liittyä, jonka olemassaolosta ei tiedä. Pelkkä tietoisuus ei kuitenkaan riitä, tarvitaan myös suosittelua: parasta mainosta järjestölle on se, että kertoo henkilökohtaisesti olevansa mukana toiminnassa.

Tahattomasta lapsettomuudesta vaietaan usein ja monella on todella korkea kynnys kertoa somessa olevansa lapseton. Työpajassa moni päättikin rohkeasti ”tulla kaapista ulos”. Aivan kuten Anna Moring kehoitti: jos olet itse saanut apua, laita hyvä kiertämään!

Järjestötoimintaa parhaimmillaan

Kohtaamisia, innostumista, iloa, ideoita, yhteisöllisyyttä. Sitä oli Superpäivän anti. Järjestötoiminnan ei tarvitse olla tylsää ja vuodesta toiseen samanlaista. Olen niin ylpeä Simpukan porukoista, jotka saivat päivän aikaan. Ihan mahtavaa tekemisen meininkiä, rohkeutta ja heittäytymistä!

Kategoria(t): Järjestöt | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Mitä Simpukka-vuodet opettivat johtamisesta

Simpukka selfie

Olen saanut tehdä töitä huipputyyppien kanssa. Tätä porukkaa tulee ikävä!

Kuten aiemmin kerroin, siirryin uuteen työhön Pirkanmaan Syöpäyhdistyksessä. Simpukan blogissa kerron millaisin ajatuksin jätän Simpukan ja mikä on ollut työssä antoisinta. Tässä bloggauksessa puolestaan keskityn johtamiseen: mitä kymmenen Simpukka-vuotta opetti johtamisesta.

Ihmiset

Onnellinen työntekijä on hyvä työntekijä. Vaikka työ olisi kuinka mukavaa, harva jaksaa, jos työyhteisössä on huono henki. Simpukassa on panostettu joustavuuteen, luottamukseen ja huumoriin: monta kertaa on viikkopalavereissa naurettu vedet silmissä.

Hyvä meininki on tärkeää myös vapaaehtoistoimijoille. Vapaaehtoistoiminta on vapaaehtoista: motivaatio hiipuu hyvin nopeasti, jos henkilöä ei huomioida tai jos ympärillä ei ole hyviä tyyppejä. Vapaaehtoistoiminnan johtamisessa innostaminen on olennaista.

Kaiken keskiössä on tietysti kohderyhmä: Simpukan tapauksessa tahattomasti lapsettomat. Kun työntekijät ja vapaaehtoistoimijat ovat tyytyväisiä ja motivoituneita, toteutuu tärkein tavoite: lapseton kokee kuuluvansa yhteisöön ja saavansa apua.

Olennaisia ovat myös verkostot ja yhteistyökumppanit: ihmisistä niissäkin on kyse. Johtajan työ on yksinäistä, joten kollegat ovat kullan arvoisia. Monesta kollegasta onkin vuosien varrella tullut tärkeä ystävä.

Tavoitteet

Johtajan tärkein tehtävä on luotsata organisaatiota kohti yhteistä visiota ja sovittuja tavoitteita, tästä olen Matti Alahuhdan kanssa samaa mieltä. Etenkin pienen järjestön johtamisessa tavoitteiden kirkastaminen on erittäin keskeistä, sillä se auttaa resurssien priorisoinnissa. Toki suunnan kirkastaminen tarkoittaa myös rajaamista: yhdintehtävän ulkopuolelle ei auta rönsyillä.

Yhä uudestaan ja uudestaan olen toistellut Simpukan toiminnan tavoitetta: tahattomasti lapsettomien hyvinvoinnin lisäämistä. Johtajan on sanottava ääneen miksi yhdistys on olemassa. Tämän opin järjestöjen strategiagurulta Juha Heikkalalta eräällä JET-koulutuksen luennolla.

Kehittäminen

Järjestön kehittäminen ei lopu koskaan. Jos aikoo pärjätä, on oltava ajassa kiinni, mieluiten jopa vähän edellä. Simpukassa on onnekseni aina ollut halua kehittää. Koskaan eivät puheenjohtaja, hallitus tai työntekijät ole vastustaneet muutoksia. Tietenkään suin päin ei ole hypätty mihinkään, mutta monenlaista on kokeiltu.

Myöskään oman osaamisen kehittäminen ei lopu. Olen kiitollinen, että olen saanut Simpukka-vuosien aikana opiskella työn ohella kolme tutkintoa. Näistä johtamisen kannalta antoisin oli järjestöjohtajille suunnattu JET-tutkinto. Tosin johtamiskoulutuksessa on se jännä puoli, että mitä enemmän johtamista opiskelee, sitä vähemmän huomaa osaavansa. No, onhan tässä loppuelämä aikaa.

Viestintä

”Ei meillä ole resursseja viestintään ja sosiaaliseen mediaan, kun järjestömme on niin pieni”, kuulen usein sanottavan. Minä taas ajattelen, että Simpukassa meillä ei ollut varaa olla viestimättä. Moni on kertonut luulleensa Simpukkaa isommaksi järjestöksi. Uskon tämän johtuvan suurelta osin aktiivisesta tiedottamisesta ja vahvasta some-läsnäolosta.

Sosiaalinen media on ollut korvaamaton niin kohderyhmän tavoittamisessa kuin omassa työssäni toiminnanjohtajana. Simpukassa some on  ollut työväline: monessa asiassa kätevämpi ja nopeampi kuin sähköposti, kotisivut ja muut perinteisemmät viestintävälineet. Johtajana olen kannustanut työntekijöitä someen ja toiminut itse esimerkkinä.

Kiittäminen

On tärkeää osata kiittää itseään. Ollessani aikoinani Simpukan ainoa työntekijä tuskastuin usein, kun tekemistä ja intoa oli vaikka kuinka paljon, mutta aikaa niin vähän. Usein mielessä pyörii tekemättömien töiden lista. Opettelin tuolloin tavan kiittää itseäni aina työpäivän päätteeksi. Töistä lähtiessä listasin mielessäni asiat, jotka olin työpäivän aikana saanut aikaan ja kiitin itseäni niistä. Lisäksi haastavien tilanteiden jälkeen kannustin itseäni: tästäkin selvisit!

Erityisen tärkeää on kiittää työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Gradussani kysyin vapaaehtoisilta millaista palkitsemista he toivovat. Vastauksena oli, että kiitos riittää, muuta palkkiota ei tarvita. Mutta miten usein se kiitos unohtuukaan! Otin siksi käyttöön sekä strukturoidut kiitokset esimerkiksi jokaisen jäsenlehden valmistumisen jälkeen, että yksilölliset kiitokset, joissa pyrin nostamaan esiin jotain erityistä henkilöstä ja suorituksesta. Suoran kiittämisen lisäksi harrastan myös selän takana kehumista.

Ja kiitoksesta puheen ollen: olen äärettömän kiitollinen Simpukka-vuosista. On ollut etuoikeutettua saada tehdä näin upeaa työtä. Kiitos Simpukka, kiitos ihmiset!

Kategoria(t): Järjestöt, Johtaminen | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Menestyvät järjestöt #järjestömenestyy

Menestyvat_Jarjestot_040216_photo_Aino_Huovio-31

Miksi toiset järjestöt menestyvät ja toiset eivät? Tätä pohdittiin Menestyvät järjestöt -paneelissa. Kuvassa vasemmalta Anne Lindfors Simpukasta, Marianne Heikkilä Martoista, Anna Munsterhjelm Partiosta ja Timo Tossavainen Kiinteistöliitosta. Kuva: Aino Huovio

Mitä menestykseen vaaditaan? Miten onnistumisesta tehdään totta? Näitä asioita pohdittiin 170 osallistujan voimin 4.2. Menestyvät järjestöt -koulutustilaisuudessa.

Onnistuneen koulutuspäivän merkki on se, että mieleen jää monenlaisia ajatuksia itämään. Tässä bloggauksessa yritän kuitenkin kiteyttää päivän annin.

Päätä tehdä muutos ja kerro se kaikille

Suomen Partiolaisten  Anna Munsterhjelm kertoi tilaisuuden aloituspuheenvuorossa partion kasvusta. Olennaista on päättää kasvaa ja kertoa se kaikille. Järjestöissä syyllistytään joskus loputtomaan suunnitteluun. Tee enemmän, suunnittele vähemmän!

Tarvitaan myös hyvää johtamista, joka ei Musterhjelmin mukaan ole järjestöissä eroa muiden sektoreiden johtamisesta. Vapaaehtoisten johtamisessa tarvitaan joskus kipeitäkin ratkaisuja: kasvun ja oikean suunnan mahdollistamiseksi on joillekin kyettävä sanomaan suoraan, että tämä ei ehkä ole sinun paikkasi.

Rekrytoi parhaat tyypit ja pidä heistä huolta

Demos Helsingin Tuuli Kaskinen puhui innostavasti tulevaisuuden megatrendeistä, joita ovat mm. talouden globalisoituminen, teknologinen planetarismi (kuten esineiden internet), muuttuvat asiakkaat (miten kohdataan ikääntyneet ja toisaalta nuoret), ympäristönäkökulma/päästöttömyys sekä yksilöt ja ryhmät (uudenlaiset tavat olla yhdessä).

Kaskinen antoi myös neljä vinkkiä järjestöille. Ykkösenä oli ihmiset: järjestöihin tarvitaan töihin maailman parhaat ihmiset.  Toiseksi järjestöt keräävät ja saavat paljon tietoa kohderyhmästään, tämä tieto kannattaisi hyödyntää. Rakenteita kannattaa muuttaa: kerran kuukaudessa olisi hyvä pysähtyä pohtimaan ovatko ihmiset tekemässä oikeita asioita. Ja lopuksi, tavoitteita ei saa pelätä. Kehittäminen ei lopu koskaan.

Ota kaikki mukaan viestimään ja käytä luovuutta

Päivän aikana kuultiin monia puheenvuoroja viestinnästä. Sain kertoa case Lapsettomien lauantaista: siitä, miten innostamalla työntekijät, luottamushenkilöt, vapaaehtoiset ja kohderyhmä viestimään tehokkaasti järjestöstä voi tulla kokoaan suurempi. Esitykseni löytyy SlideSharesta.

Ammattiliitto Pron Jaana Aaltonen kertoi liittonsa monipuolisesta, hauskasta ja oivaltavasta viestinnästä. Ammattijärjestönkään viestinnän ei totisesti tarvitse olle kuivaa ja vanhanaikaista!  Erityistä kiinnostusta herätti ProTV.

Aktiivisuutta, verkostoitumista, innostusta, muutosta

Päivän parasta antia oli innostava tunnelma: ihmiset kommentoivat puheenvuoroja ja tauoilla verkostoiduttiin ahkerasti. Puheenvuorot eivät jäänet ylätasolle, vaan kuulimme konkreettisia esimerkkejä. Moni kertoikin ottavansa opit heti käyttöön. Ja seuraavana aamuna Simpukan toimistolla kuuntelin, kun työntekijämme pohtivat päivän oppeja ja jalostivat parhaat ideat.

Onnistumisen salaisuus taisi hyvin sujuneiden järjestelyjen ja rennon innostavan ilmapiirin lisäksi olla se, että osallistujia oli eri sektoreilta. Perinteisestihän jokaisella sektorilla on omat koulutuspäivänsä. Nyt järjestötoimintaa pystyttiin tarkastelemaan laajemmin.

Iso kiitos tapahtumien järjestäjille Heidi Korvalle, Salla Saariselle ja Piritta Seppälälle! Ensi vuonna uudestaan!

***

Aloituksen ja lopetuksen striimaukset ovat katsottavissa tästä.
Julkiseen jakoon luvatut puheenvuorojen materiaalit on ladattu SlideShareen.

Kategoria(t): Järjestöt | Avainsanat: , , , , , | Yksi kommentti

Johtajuus – Kirkas suunta ja ihmisten voima

johtajuus_kirkas_suunta_ja_ihmisten_voimaMitä johtamisoppia voi globaalin teknologia-alan pörssiyhtiön ex-johtajalla olla tarjota sosiaali- ja terveysalan järjestön johtajalle? Näissä mietteissä ja Pauli Forman bloggauksen innoittamana tartuin Matti Alahuhdan kirjaan.

Selkeä visio 

Kirjan keskeisin viesti on otsikossakin mainitun kirkaan suunnan merkitys. Johtajan tärkein tehtävä on luotsata organisaatiota kohti selkeää visiota. Jos se on mahdollista Koneen ja Nokian kaltaisissa, eri maanosissa toimivissa suuryrityksissä, on sen onnistuttava myös järjestöissä.

Järjestöjen valtti on ihmisläheisyys: usein visiona on jonkin ryhmän tai koko väestön hyvinvoinnin parantaminen. Se, jos mikä on paketoitavisssa organisaation jokaisen työntekijän ja myös vapaaehtoistoimijan kirkkaaksi ja motivoivaksi suunnaksi, johon on helppo sitoutua. Valitettavasti tämä ei aina kuitenkaan tunnu onnistuvan.

Järjestöissä ongelma on usein nimenomaan paketoinnissa. Alahuhta korostaa pelkistämistä, rajaamista ja selkeää yhtenäistä viestiä. Koko maailmaa ei siis kannata järjestöissäkään yrittää pelastaa, silloin homma ainoastaan leviää niin, ettei mitään saada lopulta aikaan.

Pelkistäminen ja rajaaminen

Alahuhta kirjoittaa omien oppiensa mukaan. Kirja on selkeä ja keskeiset viestit toistetaan kerta toisensa jälkeen. Alahuhta käytää listoja, joissa on 3-5 kohtaa, ei koskaan enempää. Esimerkkinä olkoon hyvän johtamisen periaatteet:

  1. Kirkas suunta ja selkeät tavoitteet
  2. Avoimuus ja suoruus
  3. Fokus
  4. Yksinkertaisuus
  5. Oikea-aikaisuus

Alahuhta ei häpeä antaa suoria neuvoja. Lauseet ovat lyhyitä, eikä niissä juuri ole pohdintaa tai edes perusteluita. Liekö ilmaisutyyli yleistä insinöörijohtajille yleensäkin, ainakin Jorma Ollilan vieraskynäkirjoitus Hesarissa seuraa samaa kaavaa. Toisaalta viesti pysyy selkeänä, kun siihen ei sekoiteta epäilyä, ehtoja tai poikkeuksia.

Nöyryys ja innostus

Alahuhta suhtautuu johtamiseen nöyrästi. Johtaja on organisaatiokaaviossa alimpana: tukemassa työntekijöitä ja  mahdollistamassa heidän tehokkaan työskentelynsä. Johtaja on työntekijöiden palvelija. Alahuhta ei halua puhua alaisista, sillä työntekijät ovat hänen mielestään kaikkien tärkeimpiä.

Alahuhta varoittaa johtajia eksymästä houkutteleville sivupoluille. Johtajan pitää käyttää aikansa vain asioihin, jotka edistävät organisaation tavoitteita, ei täyttää kalenteria luottamustehtävillä ja mielenkiintoisilla tapaamisilla.

Johtajan on hyvä olla innostunut ja hänen on osattava innostaa muita: ”Innostus tarttuu.” Positiivisuus on myös tärkeää: ”Positiivisuus avaa uusia näkökulmia.” Avainhenkilöissä Alahuhta arvostaa energisoivaa otetta. Vireen johtaminen on keskeistä, jotta työntekijöiden motivaatio säilyy hyvänä.

Ikuinen kehittäminen

Alahuhdan johdolla Kone kehittyi huimasti, vaikka lähtötilannekin oli jo varsin hyvä. Hänelle onkin tärkeää, että koskaan ei tuudittauduta valitsevaan tilanteeseen. Onnistumisista iloitaan viisi minuuttia ja sitten suunnataan jo kohti uusia tavoitteita.

Vaikka pörssiyhtiön kehittämispaineet ovat varmasti ihan omaa luokkaansa, kannattaa järjestöissäkin ottaa mallia jatkuvan kehittämisen ihanteesta. Eteenpäin on mentävä koko ajan. Maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla ja aikaisemmat käytännöt eivät ehkä tulevaisuudessa enää toimikaan.

Alahuhdan mukaan vision on hyvä olla mahdollisimman pitkäikäinen, strategiaa uudistetaan tarpeen mukaan ja toimintaa ohjataan kolmen vuoden kehittämisohjelmien avulla.

Ikuiseen kehittämiseen liittyy myös Alahuhdan into tarjota koulutusta työntekijöilleen. Kone on järjestänyt laajamittaista koulutusta työntekijöilleen erityisesti taloudellisesti huonoina aikoina. Tämäkin on keino lisätä työntekijöiden sitoutuvuutta ja motivoituneisuutta sekä mahdollistaa organisaation kilpailukyky.

Vaikka suunta on aina eteenpäin, varoittaa Alahuhta  johtajia liiasta työnteosta. Työn vastapainoina hän korostaa perhettä, lukemista, urheilua ja kulttuuria. Kuormitus tasoitetaan viikoittain. Alahuhdalla on viikossa vähintään yksi, usein kaksikin vapaapäivää, jolloin kalenterissa ei ole mitään merkintöjä.

Suositus

Suosittelen kirjaa johtamisesta kiinnostuneille. Kirja sopii myös järjestöjohtajien lukemistoksi. Vaikka itsevarmat suorat johtamisneuvot välillä vähän huvittivatkin, saavat ne myös pohtimaan ja muodostamaan omia ajatuksia. Kirja on selkeytensä ansiosta nopea lukea. Olen aloittamassa uudessa työssä, joten itselleni antoisinta luettavaa olivat muutosjohtamista käsittelevät luvut.

Kategoria(t): Johtaminen, Kirjat | Avainsanat: , , , , | Yksi kommentti

Uusi vuosi – uusi työ

Syöpäyhdistys

Aprillipäivänä 2006 aloitin Simpukan toiminnanjohtajana. Olen kiitollinen, että lähes kymmenen vuoden ajan olen saanut tehdä erittäin antoisaa ja palkitsevaa työtä – edistää tahattomasti lapsettomien hyvinvointia. Nyt on kuitenkin uusien haasteiden aika: aloitan 15.2. 2016 Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtajana.

Hyvä elämä ilman syöpää ja syövästä huolimatta

Tätä visiota pääsen edistämään uudessa työpaikassani. Tehtäväkenttä on laaja ja monipuolinen, sillä yhdistyksen toimintaan kuuluu niin syöpäsairauksien ennaltaehkäisy, syöpätautien varhainen toteaminen kuin syöpäpotilaan kuntoutuskin.  Lisäksi yhdistys tekee ja tukee syöpätautien tieteellistä tutkimustyötä. Yhdistyksellä on myös oma lääkäriasema.

Siirtyminen valtakunnallisesta järjestöstä alueelliseen yhdistykseen tulee olemaan iso muutos. Uutta on myös se, että pääsen osaksi isompaa organisaaatiota. Pirkanmaan Syöpäyhdistys kuuluu Suomen Syöpäyhdistykseen, joka on Suomen suurin potilas- ja kansanterveysjärjestö. Siihen kuuluu 12 maakunnallista syöpäyhdistystä (joista Pirkanmaan Syöpäyhdistys on suurin) ja kuusi valtakunnallista potilasjärjestöä. Suomen Syöpäyhdistyksen rinnalla toimii myös syöpätutkimusta rahoittava Syöpäsäätiö.

Haikeutta ja innostusta

Tartun uuteen työhön suurella innostuksella. Samalla tunnen haikeutta. Minulle Simpukan toiminnanjohtajana toimiminen on ollut unelmaduuni: olen saanut tehdä töitä ihanien ihmisten kanssa tärkeän asian parissa. Simpukka on aina ollut minulle enemmän kuin työpaikka.

Jään kaipaamaan erityisesti ihmisiä: työkavereita, vapaaehtoisia ja yhteistyökumppaneita. Vielä ei ole kuitenkaan jäähyväisten aika. Paljon on työtä tehtävänä ennen helmikuun puoliväliä ja hyvä niin. Ehkäpä innostun vielä jossain vaiheessa kokoamaan kuluneen kymmenen vuoden tärkeimmät opit omaksi bloggaukseen.

Kategoria(t): Järjestöt, Johtaminen, Työelämä | Avainsanat: , , , | 3 kommenttia

Suomen paras pomo -finalisteja yhdistää kolme ominaisuutta

Suomen paras pomoHelsingin Sanomat on etsinyt syksyn ajan Suomen parasta pomoa. Ehdotusten joukosta valittiin viisi finalistia:

Finalistit työskentelevät hyvin erilaisissa organisaatioissa ja heidän taustansa ovat keskenään erilaisia. Osa heistä on työuransa alusta lähtien tähdännyt esimiestyöhön, osa ajautunut johtajaksi. Eroavaisuuksista huolimatta löysin finalisteisteista kolme yhteistä piirrettä.

  • Halu kehittyä johtajana
    Kukaan ei ole koskaan valmis tai täydellinen johtaja. Ihmisten ja organisaation johtaminen on erittäin haastavaa ja aina riittää oppimista. Finalistit ovat kaikki innostuneita ja motivoituneita kehittymään yhä paremmiksi johtajiksi.
  • Kyky ammentaa johtamisoppia luovasti
    Kun motivaatio johtajana kehittymiseen on kohdillaan, löytyy oppia hyvin monenlaisista tilanteista. Osa finalisteista on osallistunut johtamisvalmennukseen, mutta hyviä oppimisen paikkoja löytyy myös joukkueurheilusta, urheiluvalmennuksesta, lasten kanssa toimimisesta, psykologian pääsykoekirjoista, armeijasta, johtamisoppaista ja omilta esimiehiltä.
  • Itsetuntemus ja aitous
    Johtaja joutuu joskus tekemään tiukkoja päätöksiä. On kuitenkin tärkeää, ettei piiloudu naamion tai roolin taakse, vaan on oma aito itsensä. Tätä finalistit korostavat. Tunteita saa ja pitää näyttää niin onnistumisten kuin huonojen uutistenkin aikaan. Hyvän johtajan itsetuntemus on kohdillaan.

Mitä järkeä tässä kisassa on?

Työntekijät ovat saaneet ilmiantaa kisaan pomonsa. Voisiko tässä olla ristiriitaa? Voiko valituksi tulla kiva tyyppi – pomo, joka ajaa työntekijöiden asioita välittämättä organisaation tuloksesta? Tämä tuskin on mahdollista. Johtajan tärkein tehtävä on turvata organisaation menestys ja sitä kautta varmistaa, että työntekijöillä on työpaikka jatkossakin. Pomo, jonka tavoitteena on pelkästään se, että kaikilla on kivaa, ei ole hyvä johtaja, ei edes alaistensa mielestä.

Entä voidaanko aidosti ratkaista, kuka on Suomen paras pomo? Ei tietenkään, mutta mielenkiintoisen läpileikkauksen erilaisiin johtajiin ja johtamistapoihin tämä kisa tarjoaa. Mistä mahtaa kertoa esimerkiksi se, että finalisteista neljä on naisia? Entäpä olikohan kisaan ehdotettujen joukossa olla järjestöjohtajia?

Suomen paras pomo valitaan yleisöäänestyksellä ja kilpailun tulos julkistetaan 17.12.2015.

Kategoria(t): Johtaminen, Työelämä | Avainsanat: , , | Kommentoi

Vapaaehtoistoiminta – yksinäisyyttä vähentävää ja yhteiskunnallisesti merkittävää

Videossa esiintyy korvaamattoman tärkeitä Simpukan vapaaehtoisia. Ilman vapaaehtoisia ei koko yhdistystäkään olisi. Video on tehty 3.12. vietettävän YK:n kansainvälisen Vapaaehtoisten päivän kunniaksi.

Antamista ja saamista – puolin ja toisin

Vapaaehtoistoiminnan avulla moni yksinäinen löytää ystäviä. Tuore tutkimus kertoo, että äiti- ja isämentoreiden tarjoama apu vähentää lapsiperheiden yksinäisyyttä. Punaisen Ristin ystävätoiminnan vapaaehtoiset tuovat iloa yksinäisen arkeen. Mieskaveri-toiminta on suunnattu yksin lastaan kasvattavien äitien lapsille.

Usein puhutaan vapaaehtoistoiminnan hyödyistä avun saajalle, vaikka moni vapaaehtoistoimija kokee itse olevansa saamapuolella. Tätä ilmiötä – erilaisia motiiveja sekä saamisen ja antamisen vastavuoroisuutta – tutkin pro gradussani Kun Simpukka aukeaa – tahattomasti lapsettomien vapaaehtoistoimijoiden motiivit. Kävi ilmi, että vapaaehtoistoiminta voi jopa auttaa selviytymään tahattomasta lapsettomuudesta ja löytämään elämälle uuden suunnan.

Vapaaehtoistoimija on erityinen ja tärkeä

Olen blogannut paljon yksinäisyydestä, mm. pohtinut mitä yksinäisyys on ja väittänyt, että sosiaalisen median avulla voi vähentää yksinäisyyttä. Yksinäisyydessä ei aina ole kyse seuran puutteesta, vaan ennemminkin itsensä tärkeäksi kokemisesta. Huomaisiko kukaan, jos minua ei olisi? Yksinäinen tuntee tukehduttavaa merkityksettömyyttä, jossa ei ole kenellekään se erityinen, kirjoittaa Maaret Kallio viisaasti Lujasti lempeä -blogissaan.

Vapaaehtoistoiminnassa voi kokea olevansa tarpeellinen, muistuttaa Nora Karttunen tuoden esiin, että vapaaehtoistoiminnasta voi olla apua myös työllistymisessä. Vapaaehtoistoiminta lisää tutkitusti onnellisuutta: muiden auttaminen tekee onnellisemmaksi kuin avun saaminen, huomauttavat puolestaan Antti O. Tanskanen ja Mirkka Danielsbacka.

Ajan antaminen on arvovalinta 

Vapaaehtoistoiminta on yhteiskunnallisesti merkittävää. Asioiden laajuus ja hyödyllisyys on tapana esittää euroissa. Tälläkin mittarilla vapaaehtoistoiminnan merkitys hyvinvoinnin tuottajana on kiistaton ja yksi vapaaehtoistyöhön sijoitettu euro tuottaa itsensä kuusinkertaisena takaisin.

Vapaaehtoistoimintaan osallistuminen on aina yhteiskunnallista vaikuttamista, vaikka monikaan vapaaehtoistoimija tuskin sitä tulee ajatelleeksi. Vapaaehtoistoiminnassa pienikin on suurta. Aika on ainutkertaisinta, mitä meillä on antaa. Jos aikaansa käyttää muiden hyvän edistämiseksi, on se mitä suuremmissa määrin kannanotto. Maailma muuttuu vapaaehtoistoiminnalla.

Vapaaehtoistoiminnan avulla voi löytää paikkansa yhteiskunnassa, huolimatta siitä, onko onnistunut saamaan työpaikkaa, toivomiaan lapsia, menestystä tai laajaa ystäväpiiriä. Parasta on se, että kuka tahansa voi tehdä vapaaehtoistyötä, omien resurssiensa ja kiinnostuksen kohteidensa mukaan. Milloin sinä olet sanonut viimeksi hyvälle kyllä?

Kategoria(t): Järjestöt, Vapaaehtoistoiminta | Avainsanat: , , , , | Kommentoi