Voiko onnellisuuden valita? Osa 3 – Mitä sanoo asiantuntija?

Mirka Paavilainen on  kovaäänisestä naurustaan tunnettu psykologi, psykoterapeutti ja seksuaalineuvoja. Ratkaisukeskeisyyden puolesta liputtava Mirka työskentelee Ovumia lapsettomuus- ja perheklinikalla.  Hän on kehittänyt Parisuhdekatsastuksen.

Kuva: Rami Marjamäki

Anne pyysi minua osallistumaan maailman pelastukseen tarjoamalla näkökulman onnellisuuteen. Teen sen mielelläni, sillä työni psykologina on mielestäni hyvin pitkälti ihmisten auttamista poistamaan esteitä onnensa tieltä.

Anne pohti aiemmassa postauksessaan sitä, voiko onnellisuus olla tietoinen valinta. Onnellisuuden olemusta on viime vuosina pohtinut moni muukin. Psykologian kentällä Suomessa ansiokasta työtä aihepiirin parissa ovat tehneet mm. emeritusprofessori Markku Ojanen, filosofi, psykiatri, psykoterapeutti Antti S. Mattila sekä psykiatri, psykoterapeutti Pekka Aarninsalo. Kaksi jälkimmäistä ovat kirjoittaneet onnellisuutta käsittelevän kirjan Onnentaidot, joka on loistava suomenkielinen kooste onnellisuustutkimuksen annista.

Puolet perinnöllistä

Onnentaidot-kirjasta löytyy onnellisuustutkijoiden arvio siitä, miten suuressa määrin eri tekijät vaikuttavat yksilön onnellisuuteen. Arvion mukaan ihmisen onnellisuus muodostuu 50 prosenttisesti perintötekijöiden perusteella. Elämäntapahtumien ja muiden ulkoisten seikkojen katsotaan selittävän onnellisuutta (tai sen vajetta) 10 prosentin verran. Ihmisen itsensä tekemillä valinnoilla arvioidaan olevan jäljelle jäävä 40 prosentin vaikutus onnellisuuteen.

Prosentuaalinen jaottelu on toki keinotekoinen, mutta se kuitenkin antanee jonkunlaisen kuvan siitä, miten suuri merkitys yksilön omalla valinnoilla on, jos tavoitteena on onnellinen elämä. Ja onhan niillä merkitystä, onneksi.

Mitä ihmisen sitten kannattaisi tuolla 40 prosenttisella valinnanvapaudellaan tehdä? Tutkimustulokset viittaavat siihen, että ei ainakaan tavoitella vaurautta, materiaa, kauneutta tai kuuluisuutta, sillä niiden avulla onnellisuutta ei kuulu saavuttavan. Näyttelijä Jim Carreyn kerrotaan todenneen sama:

I hope everybody could get rich and famous and will have everything they ever dreamed of, so they will know that it’s not the answer.

Varo onnellisuusansaa

Uuden polven psykoterapeutit ovat alkaneet kyseenalaistaa onnellisuuden tavoittelua ylipäätään. On alettu puhua onnellisuusansasta, jolla viitataan siihen, että määrätietoinen pyrkimys onnellisuuteen on omiaan vain vähentämään onnen kokemuksia ja johtamaan pikemminkin pettymyksiin, kun kuviteltua pysyvää auvoa ei saavutetakaan. Onnellisuusansan on Suomessa tehnyt tutuksi psykologi, psykoterapeutti Arto Pietikäinen, joka kuvaa ilmiötä Kodin Kuvalehdessä näin:

Onnellisuudella viitataan usein tunnetilaan, iloon ja mielihyvään. Mutta yksikään tunne ei ole pysyvä. Mitä enemmän tavoittelet miellyttäviä tunteita, sitä suurempi todennäköisyys sinulla on masentua. Itse ajattelen, että onnellisuus on omien arvojen toteuttamista. Kun selkiyttää itselleen, mikä elämässä on tärkeää ja toimii sen mukaan, voi kokea elävänsä itse valittua, aktiivista elämää. Vaikka se tuottaa iloa, se herättää takuuvarmasti myös kielteisiä tunteita, kuten pelkoa ja vihaa. Jos haluaa elää täydesti, on otettava vastaan koko tunnekirjo.

Elämän sivutuote

Välttääksemme onnellisuusansan meidän kannattaisi siis luopua tietoisesta onnellisuuden tavoittelusta ja keskittyä sen sijaan elämään oman näköistä elämää, hyväksyen siihen kuuluvat niin hyvät kuin huonotkin hetket.

Helpommin sanottu kuin tehty? Aivan varmasti on. En väitäkään, että on niin helppoa olla onnellinen, vaikka laulussa niin sanotaankin. Mutta ei se mahdotontakaan ole, mikäli onnellisuus määritellään hetkittäisiksi autuuden häivähdyksiksi tai ajoittaisiksi täyttymyksen tunteiksi pysyvän euforian sijasta.

Työssäni olen huomannut, että moni onnellista elämää tavoitteleva joutuukin määrittelemään onnellisuuden uudelleen ennen kuin voi havaita sitä kokevansa. Onnellisuus ei olekaan elämän päämäärä ja tarkoitus vaan itselle mielekkään ja merkityksellisen elämän sivutuote.

Jos kohtelet tätä hetkeä sille kuuluvalla arvostuksella, elät sen hyvin. Jos kohtelet kehoasi sille kuuluvalla arvostuksella, voit hyvin. Jos vielä kohtelet lähimmäistäsi hänelle kuuluvalla arvostuksella, tulet onnelliseksi.
— Isa Merikallio

Voiko onnellisuuden valita?
Voiko onnellisuuden valita? Osa 2 – Kootut kommentit